Nuorisotyöntekijä, Follow the Women -pyöräkiertueen perustaja Detta Regan: Haluan pyöräillä pian taas Lähi-idän halki

2000-luvun alussa englantilainen nuorisotyöntekijä Detta Regan sai jännittävän idean: hän toisi satojen naisten joukon eri puolilta maailmaa pyöräilemään Lähi-idän halki, Syyrian Damaskoksesta Libanonin ja Jordanian läpi Palestiinalaisalueille. Kiertueidea sai nimen Follow the Women. 

Regan oli vuosien ajan vienyt nuorisoryhmiä eri puolille Eurooppaa ja Lähi-itää, ja ystävystynyt erityisesti palestiinalaisten kanssa.

“Halusin, että yhä useampi alueen ulkopuolinen ymmärtäisi tilannetta paremmin. Ihan ensimmäisen pyöräkiertueen pääidea oli myös näyttää arabimaita eri näkökulmasta ja saada aiheelle mediahuomiota”, Regan kertoo puhelimessa kotoaan eteläisessä Englannissa sijaitsevasta Readingista.  

Villi idea toteutui ensimmäisen kerran vuonna 2004 – tosin silloin ei päästy Palestiinaan asti. Sen jälkeen pyöräkiertueita on järjestetty kahdeksan kertaa, viimeksi 2018, jolloin Syyrian sodan vuoksi reitti kulki vain Libanonin läpi. Mukana on ollut tuhansia naisia eri puolilta maailmaa, niin Lähi-idästä kuin Euroopasta, Yhdysvalloista ja Japanistakin. 

“Follow the Women yhdistää kolme minulle tärkeää asiaa: ensiksi uskoni siihen, että naisilla on iso rooli maailmassa – että meidän on otettava valta; toiseksi pyöräilyn, joka on hyvä sekä keholle, mielelle että ympäristölle, ja kolmanneksi innostukseni Lähi-itään, joka syttyi tehtyäni töitä paikallisten nuorten parissa”, Reagan listaa. 

Detta Regan kasvoi Stoke-on-Trentissä keski-Englannissa. Perheen tulot olivat pienet. Isä työskenteli liikenteenohjaajana. Ulkomaille he eivät matkustaneet koskaan – sellaisesta Regan ei osannut edes haaveilla. 

Innostuksen pyöräilyyn Regan peri äidiltään. Äiti joutui jättämään harrastuksen astman vuoksi, mutta muisteli aina nuoruuttaan, jolloin 100 kilometriä oli sopiva iltalenkki. Regan itse osti ensimmäisen pyöränsä 19-vuotiaana, aloitettuaan työt palopelastajana. 

“Rakastin sitä pyörää. Pyöräilin sillä töihin uniformussani, kypärä päässä. Näytin varmasti ihan hassulta,” Regan muistelee. 

Hän avioitui ja sai kaksi lasta. Sekä Regan että puoliso työskentelivät lentokentän liikenteenohjaajina. 

“Elimme hirveän keskiluokkaista elämää. Olin kotiäitinä, äänestin konservatiivejä. Kaikki ystävämme olivat lentäjiä tai liikenteenohjaajina, järjestimme illalliskutsuja.”

Regan oli jo lähes 40, kun yhtäkkiä kaikki muuttui. 

“Lähdin kerran viikossa vapaaehtoiseksi katolisen seurakunnan nuorisokerhoon, ja rakastuin siihen hommaan. Päätin ottaa siitä uuden ammatin, ja aloitin opintoni yliopistolla. Minusta, oikeistolaisesta kotiäidistä, kuoriutui vannoutunut vasemmistolainen feministi.” 

Vanhemmat ja puoliso eivät hyväksyneet uutta uraa. Avioliitto kariutui. Onneksi työt olivat juuri niin inspiroivia, kuin Regan oli ajatellutkin. Ensimmäinen kansainvälinen kokemus oli matka Hollantiin paikallisen nuorisoryhmän kanssa. 

“Juuri viime viikolla vastaan tuli mies, joka oli mukana sillä matkalla. Hän on jo viisikymppinen, hänellä on oma perhe. Hän tuli sanomaan, että se matka muutti hänen elämänsä. Se ei ollut edes erikoista: tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka kertovat, että kansainväliset kokemukset ovat olleet heille ratkaisevia.”

Miten yksi ulkomaanmatka voi muuttaa ihmiselämän?

“Ihmiset ovat sanoneet, että kansainväliset kohtaamiset ovat tuoneet itseluottamusta muiden ihmisten kohtaamiseen ja muiden näkökulmien ymmärtämiseen. Nämä miehet kasvoivat mustan jengikulttuurin keskellä Englannissa, ja matka ulkomaille toi heille uuden näkökulman maailmaan. Myös omassa ryhmässä he ystävystyivät matkan aikana sellaisten nuorten kanssa, joille eivät olisi muuten puhuneet.”

Regan oli kansainvälisiin kohtaamisiin heti koukussa. Onneksi niihin oli mahdollista saada rahoitusta British Councililta ja myöhemmin EU:lta. Matkakohteiden lista kasvoi: Tanska, Italia, Etelä-Eurooppa, Lähi-itä. 

“Ensimmäisellä matkallani Israeliin maan nuorisopalvelu vei meitä ympäri maata. Kävimme kaikkialla, siltä tuntui. Palestiinasta ei puhuttu.” 

Seuraavana vuonna palestiinalaiset kutsuivat vierailemaan.

“Se oli ihan erilainen näkökulma. Israelilaiset olivat olleet vaativia, he halusivat kaikenlaisia kansainvälisiä vaihto-ohjelmia. Palestiinalaiset vain toivoivat, että nuoret voisivat pelata jalkapalloa rauhassa. Tapasin Jerusalemissa miehen, josta tyttäreni ovat vakuuttuneita, että hän on pyhimys tai enkeli. Hän oli niin nöyrä, puhui täysin sujuvaa hepreaa. Hän oli istunut pitkään Palestiinassa vankilassa, jossa häntä oli hakattu ja kidutettu. Silti hän sanoi, että ainoa tie eteenpäin on rauha”, Regan muistelee.  

Mies vei Reganin Israelin miehittämään mutta palestiinalaisten asuttamaan Itä-Jerusalemiin, Silwanin kaupunginosaan. Koska Israelin valtion tavoitteena on ajaa palestiinalaisväestö pois ja korvata se juutalaisilla sekä rakentaa alueelle uskonnollinen huvipuisto, palestiinalaisille harvoin myönnetään rakennuslupia. Luvatta rakennettuja palestiinalaisten rakennuksia puretaan systemaattisesti. Myös israelilaiset siirtokuntajärjestöt käyttävät rahaa ja oikeusistuimia palestiinalaisten ajamiseen alueelta. Israelin miehittämillä palestiinalaisalueilla on 55 viime vuoden aikana tuhottu arviolta 60 000 palestiinalaiskotia.

“Näin kotien tuhoamisen omin silmin. Seisoin siellä ja itkin, että miten he voivat tehdä tällaista! Hassan vastasi, että he tekevät, koska voivat – mutta hitaasti, hitaasti tämä tulee muuttumaan. Halusin olla osa sitä muutosta.”

Alkuun Regan oli mukana järjestämässä kansainvälisiä vaihtoja, joissa oli mukana palestiinalaisnuoria. Kansainvälisissä seminaareissa Regan loi kontakteja myös Libanoniin ja Jordaniaan. Työt veivät eri puolille Syyriaa kouluttamaan Unicefille ja British Councilille. 

Hänet esiteltiin Palestiinan presidentti Jasser Arafatille, jolle Regan kertoi ideansa naisten pyöräkiertueesta.  

“Söimme keksejä. Arafat tarjosi niitä jatkuvasti lisää, enkä koskaan sanoi ei kekseille. Kerroin, että unelmoin naisten pyöräkiertueesta alueen läpi. Unelmoidaan yhdessä, hän sanoi.”

Kiertueen rakentaminen vaati nuoriso-ohjaajalta uusia avauksia. 

“Paikalliset kontaktini sanoivat, että meidän pitää saada eliitti mukaan: Jordaniassa prinsessa Basma, Syyriassa ensimmäinen nainen Asma al-Assad. Että he voisivat auttaa viisumien ja rajanylitysten kanssa.”

Regan ei ymmärtänyt, miksi. 

“Olin silloin aika naivi. En ymmärtänyt, että rajojen ylittäminen ja lupien saaminen on iso kysymys. Kiertueelle osallistui kaksi siskoa, joista toinen asui Syyriassa ja toinen Palestiinassa. He eivät olleet päässeet tapaamaan vuosikausiin, koska eivät olleet saaneet viisumeita.” 

Tukea tuli: kun kiertue ensimmäisen kerran saapui Palestiinaan, tien ylle oli ripustettu julisteita, joissa luki Follow the Dream. Viimeisellä kiertueella Libanonin erikoisjoukot seurasivat pyöräilijöitä pitkin maata. Youtubessa on video, jossa Asma al-Assad, Syyrian johtajan Bashar al-Assadin vaimo, puhuu illallisvastaanotolla Reganin pyöräilijöille.

Tiivis suhde paikalliseen eliittiin on tuonut kiertueelle paljon kritiikkiä, eikä ihme. Kymmenen vuotta kestäneen Syyrian sisällissodan aikana Bashar al-Assadin komennossa olleiden Syyrian armeijan joukkojen epäillään syyllistyneen toistuvasti sotarikoksiin. Ihmisoikeusjärjestöt ja YK dokumentoivat aikuisten ja lasten kidutuksia, teloituksia, summittaisia iskuja siviilialueille ja systemaattisia raiskauksia. Armeijan epäillään myös syyllistyneen sariinikaasuiskuun, joka tappoi Ghoutassa elokuussa 2013 jopa yli 1 500 ihmistä. Lontoon poliisin sotarikosyksikkö kertoi keväällä 2021 tutkivansa myös Asma al-Assadia terrorismirikoksista, koska hän on Britannian kansalainen. Häntä epäillään kannustaneen ja avustaneen Syyrian armeijan joukkoja sotarikoksissa. Detta Regan pitää hyvänä, että Asma al-Assadin toimet selvitetään. 

“Minulle on sanottu, että maininnat Asma al-Assadista pitäisi poistaa sivuiltamme, että hän on hirviö. Jos en olisi koskaan käynyt Syyriassa tai tutustunut häneen, minun olisi helppo ajatella niin. Tapasimme kuitenkin monesti ja juttelimme paljon henkilökohtaisista aiheista. Pidin hänestä. Nyt olen hämmentynyt. En oikein ymmärrä, mitä siellä on tapahtunut. Mutta hyväksyn sen, mitä tutkinnassa selviää.”

Toinen kritiikin kärki on siinä, ettei kiertueessa ole ollut mukana israelilaisia. Että miten rauhaa voi ajaa niin, ettei mukana ole molempia osapuolia? Se saa Reganin tuskastumaan. 

“Yritin niin paljon saada heitä mukaan! Matkustin ympäri Israelia, tapasin lukuisia ihmisiä. Ajattelin pitkään, että voin suhtautua tähän ulkopuolisena, valitsematta puolta, yrittää vain tuoda ihmisiä yhteen ja kannustaa dialogiin.”

Innostusta yhteistyöhön ei kuulunut. Ratkaisevaa oli kohtaaminen israelilaisen vasemmistopoliitikko Yael Dayanin kanssa. Regan oli kuullut hänen luennoivan rauhasta, ja toivoi solmivansa hänen kauttaan kiinnostavia yhteyksiä. Dayan kuitenkin kutsui Reganin kotiinsa korkeaan kerrostaloon Tel Avivissa ja osoitti ikkunastaan kadulla kulkevia ihmisiä: he eivät tarvitse rauhaa, heillä on asiat ihan hyvin näin. Siksi mikään ei etene, poliitikko sanoi. 

Regan päätti luovuttaa Israelissa ja valita puolensa. 

“Aloin puhua yhä kiihkeämmin rauhasta Palestiinassa. En palannut enää Israeliin.”

(Pyöräkiertueella on kuitenkin ollut vuosien varrella juutalaisnaisia eri puolelta maailmaa sekä yksi Israelin ja Britannian kaksoiskansalainen, Regan huomauttaa.)

Kymmenessä vuodessa tilanne Lähi-idässä on vain huonontunut. Viimeksi toukokuussa Israel pommitti Gazaa. Libanonissa karmea talouskriisi on tiputtanut puolet kansasta köyhyysrajan alle. Syyriassa kymmenen vuotta kestäneen sodan seurauksena yli 13 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa.  

“Olen epäonnistunut”, Regan sanoo. “Emme ole saaneet aikaan rauhaa.”

Silti hän kokee tehneensä jotain merkityksellistä: pyöräkiertueiden ansiosta 2 000 ihmistä eri puolilla maailmaa kokee kytköstä Lähi-idän tilanteeseen. He ovat pitäneet aiheesta esitelmiä kotipaikkakunnillaan, ja kun lähi-idässä tapahtuu jotain, nämä ihmiset puhuvat siitä kaveripiireissään. Verkoston naiset auttavat pienillä teoilla: viimeisen Gazan sodan aikana he lähettivät lääkepakkauksia, parhaillaan he kokoavat Libanoniin paracetamol- ja ibuprofeenipaketteja, koska niitä ei maasta saa, Regan kertoo. Eri puolille Palestiinaa he ovat rakentaneet leikkipuistoja. 

Retkellä mukana olleet ovat perustaneet verkoston haaroja 40 eri maahan. Osa Follow the Women -verkoston kansallisista haaroista on hyvin aktiivisia, ja he järjestävät asioita keskenään. Vaikka korona-aika on pysäyttänyt kiertueet ja livetapaamiset, porukka on ollut virtuaalisesti yhteydessä. Korona on myös herättänyt epätasa-arvoon. 

“Vaikka Israel on rokottanut väestöään maailman tehokkaimmin, se ei antanut rokotteita miehittämillään alueilla eläville palestiinalaisille. Libanonissa tilanne taas on aivan karmea”, Regan sanoo. 

Silti hän on optimistinen: vaikka ajatus kuulostaa niin Lähi-idän tilanteen kuin koronankin vuoksi jälleen lähes mahdottomalta, Regan ei ole luovuttanut seuraavan pyöräkiertueen suhteen. Oikeastaan hän haluaisi kulkea uudestaan koko alkuperäisen reitin.  

“Täytän viiden vuoden päästä 80, joten matka pitää saada aikaiseksi ennen sitä. Iso kysymys on matka Syyrian halki. En siis ole siitä peloissani, vaan mietin että miten saamme pyörät ja infrastruktuurin – olemmeko yhteydessä Assadeihin? Tiedän että asiat järjestyisivät heti, mutta olisiko se oikein? Jotkut miettivät, onko nykytilanteessa ylipäätään asiallista lähteä pyöräilemään Lähi-itään, onko se oikein paikallisia kohtaan. Uskon kuitenkin, että olemme ansainneet kunnioituksemme palaamalla vuodesta toiseen, ja että meidät otettaisiin mieluusti vastaan.”

Regan ei vaikuta murehtijatyypiltä – ja ehkä juuri se on auttanut häntä matkalla pikkukaupungin kotiäidistä tuhansia ihmisiä mobilsoineeksi rauhanaktivistiksi. 

“Jos jollakin on täysin uudenlainen ja jännittävä idea, uskon, että ainoa tapa saada se toteen on uskaltaa lähteä toteuttamaan. Esteiden yli pitää hypätä, tai kiivetä, tai kontata parhaansa mukaan. Virheitä varmasti tulee, ja ne pitää tunnistaa ja niistä pitää oppia. Mutta pitää seurata unelmaa. Kaikki on mahdollista, kunhan vain tekee.”