Rauhan Kasvatus Instituuti
Etusivulle

Presidentti Tarja Halonen: Rauhanneuvottelujen arkipäivää

Opettajat ja varhaiskasvattajat, ansaitsisitte rauhan Nobelin.

Perinteiset rauhanneuvottelut aloitettiin joko suoraan tai välittäjän avustuksella, kun kaksi tai useampi maata päätti sodan tai muun vihanpidon. Lopulta allekirjoitettiin juhlallisesti sopimus ja päätettiin tavoista valvoa sitä. Nykyajan konfliktit alkavat usein huomaamattomasti ilman mitään julistuksia. Sitten ne leviävät paikallistasolta laajemmalle – usein maiden rajojen yli, kun mukaan tulee naapureita ja täysin ulkopuolisia toimijoita omine intresseineen. Sotijoita on useampia kuin rauhantekijöitä.

Kun presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon elinikäisestä toiminnastaan rauhan puolesta, koko Suomi röyhisti rintaansa. Moni halusikin jatkaa hänen jalanjäljissään. Ihan hyvä juttu, mutta huomaamatta jäi, että Suomi itsekin kaipasi ihan tavallisessa arjessaan rauhantekijöitä. Suomi on valitettavasti – vaikka rauhanoloissa eletäänkin – varsin väkivaltainen maa.

Miehet joutuvat yleensä toisen miehen väkivallan kohteeksi. Naiset taas läheistensä vahingoittamiksi. Yleensä tekijänä on tällöinkin mies. Tarvitaan asenteiden muuttamista. On erinomainen asia, että väkivaltaisen käyttäytymismallin on huomattu periytyvän. Muutamalla omaa käyttäytymistämme saamme siis kaksinkertaisen, ylisukupolvisen hyödyn.

Väkivallan taustalla ovat moninaiset, ihmisten välisiin suhteisiin vaikuttavat tekijät. Tutkimusta väkivallalle altistavista riskitekijöistä on olemassa – niihin täytyy osata puuttua ajoissa. On meidän kaikkien vastuu rakentaa jokapäiväisellä toiminnallamme turvallista ympäristöä sekä itsellemme että myös muille. Lisäksi väkivaltaa täytyy ennaltaehkäistä myös yhteiskunnan rakenteita kehittäessä. Jos väkivaltaa tapahtuu, siihen täytyy reagoida välittömästi sekä pitkäkantoisesti.

UNESCO:n rauhankasvatuspalkinnon sai ensimmäisenä vuonna 1981 suomalainen Helena Kekkonen, joka teki pitkän uran modernin rauhankasvatustyön uranuurtajana. Hän oli alkujaan diplomi-insinööri ja tekniikan lisensiaatti, mutta kiinnostui brasilialaisen Paulo Freiren opeista väkivaltakäyttäytymisen poistamiseksi. Kekkonen oli itsekin perehtynyt monipuolisesti väkivaltakäyttäytymisen ongelmiin työskennellessään niin Sörkan vankilassa kuin yleisessä kansanvalistustyössä. Varsinaisen elämäntyönsä hän kuitenkin teki pitkäaikaisena Rauhankasvatusinstituutin pääsihteerinä, jossa minulla oli ilo tutustua häneen instituutin hallituksen puheenjohtajana.

Ihmiset ovat erilaisia ja heidän etunsakin ovat usein keskenään ristiriidassa. Sitä ei pidä kiistää, mutta ristiriitojen rauhanomaiseen ratkaisemiseen olisi paras oppia jo lapsena. Siksi opettajat ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat olleet ja ovat rauhankasvatuksen avainhenkilöitä. Lasten keskinäiset riidat eivät ole vain harmittomia kasvukipuja, vaan myös erilaisten eturistiriitojen ratkaisumallien oppimistilanteita. Vahvin ei ole aina oikeassa, eikä väkivalta koskaan oikea keino ratkaista asioita.

Jokaiselle sattuu joskus ylilyöntejä, mutta niistä täytyy oppia. Ja oppimista tapahtuu läpi elämän. Ei jätetä rauhanomaisesti ristiriitojen sovittelua opettelemista vain uuden sukupolven velvoitteeksi. Otetaan itsekin opiksi – ja näytetään samalla nuoremmille esimerkkiä. Mallikäyttäytyminen kun on todistettu hyvin tehokkaaksi oppimistavaksi.

Kulunut koronkausi on ollut kaikille raskas. Seuraavan kerran kun pinna alkaa kiristyä koulussa tai kotona, ajatelkaa Rauhan Nobel keittiönne hyllylle. Sen te kyllä ansaitsisitte. Tämäkin koronavuosi on selvitty lähes ehjin nahoin.

Rentouttavaa ja rauhallista kesää!

Lisää näkökulmia