Elina Lauttamäki sai tehtäväksi valita yhden oppimismenetelmän, joka edistää mielen avoimuutta ja avartaa maailmankuvaa.
Jos pitäisi valita vain yksi oppimismenetelmä, valitsisin keskustelun. Tavoitteenani on johdattaa oppijat mielen avoimuuteen ja maailmankuvan avartamiseen – sen ymmärtämiseen, ettei oma ymmärrys maailmasta ole vääjäämätön tai virheetön, vaan kokemusten ja aiemmin opitun, asenteiden ja oletusten summa. Kun oivaltaa, miten käsitykset syntyvät ja muuttuvat, kykenee suhtautumaan omiin ja muidenkin käsityksiin joustavammin.
Keskustelu voi olla puhuttua tai kirjoitettua, tai vaikkapa taiteen keinoin toteutettua. Jotta keskustelu onnistuu, keskusteluun osallistujilla tulee olla kyky, tahto ja uskallus sanoittaa omia ajatuksiaan kokemuksiaan ja jakaa niitä muiden kanssa. Joillekin sopii paremmin se, että he saavat kuunnella toisten ihmisten keskustelua ja ajatella sen herättämiä asioita mielessään. Jotkut hyötyvät keskusteluun osallistumista tai keskustelun kuuntelemista enemmän siitä, että he voivat lukea tekstiä tai katsoa elokuvan, jonka kanssa he voivat itse mielessään tai kirjoittamalla keskustella.
Kasvattajalla on monia keinoja virittää keskustelua ja oivaltamista. Virike voi olla elokuva, teksti, kuva tai kokemus, tai yhdistelmä joistain näistä. Yleensä jokin jaettu kokemus on hyvä lähtökohta. Esimerkiksi osallistavan harjoitteen, saman tekstin lukemisen tai saman elokuvan katsomisen jälkeen voi olla mielekkäämpää keskustella kuin ilman yhteistä kokemusta. Harjoite tai menetelmä itse ei kuitenkaan tuota oppimista, vaan sen toteuttavat oppijat sekä kasvattaja yhdessä.
Parhaat rauhankasvatuksen menetelmät ovat monipuolisia, jotta erilaisista lähtökohdista tulevat ihmiset voisivat oppia niiden avulla rauhan rakentamisessa tarvittavia tietoja, taitoja ja asenteita. Hyväkin menetelmä tuottaa vaihtelevia tuloksia, koska oppijoita on monenlaisia. Oppijat ovat erilaisia oppimistavoiltaan ja personallisuuksiltaan. Kuten kasvattajat tietävät, samaan oppimistavoitteeseen on monta polkua. Oppija itse vaikuttaa kaikkein eniten oppimisprosessiin. Joitain asioita hän voi jopa tietoisesti ohjata. Aika monia osioita oppimisessa ohjaavat oppijan tavat, aikaisemmin opitut asiat ja oppimisen strategiat, motivaatio ja oppimisen tavoite.
Hyvä rauhankasvatuksen menetelmä tukee oppijoiden yhteiskunnallista ajattelua ja toimintaa. Menetelmällä ei onneksi voi kuitenkaan ohjata ihmisten mielipiteitä tai tekemistä, muutenhan tehokkaimman menetelmän laatinut taho saisi ohjelmoitua ihmisiä ajamaan omaa agendaansa. Koska opetusmenetelmä toteutuu inhimillisessä maastossa, koulutuksen suunnittelija ei voi tietää, millaisia yhteiskunnallisia ajatuksia tai tekoja menetelmän käyttäminen lopulta synnyttää. Se ei tarkoita, ettei oppimiselle tulisi asettaa tavoitteita.
Onneksi todellisuudessa ei pidä valita vain yhtä opetusmenetelmää, koska kukin menetelmä tuottaa tiettyjä tuloksia yksille ja toisia toisille. Luotankin siihen, että kasvattajat osaavat valita, kehittää ja käyttää omalle opetusryhmälleen sopivia menetelmiä, joilla oppijat pääsevät tutkimaan oman ajattelunsa muotoutumista.
Menetelmien tunteminen ei kuitenkaan yksin riitä: jotta oppijoiden maailmankuvaa voidaan avartaa, tulee kouluttaa ajattelevia, tuntevia, taitavia ja kuuntelevia kasvattajia. Heille tulee myös rakentaa työympäristö, missä he ehtivät ja jaksavat kuunnella opiskelijoita ja oppia tuntemaan heidät, jotta he voivat kulkea yhdessä pienen tai pidemmänkin matkan yhteistä oppimispolkua.
Serbiassa opettajat tungeksivat yhdenvertaisuuskoulutuksiin, mutta eivät uskalla kertoa asiasta kollegoilleen.
Kun opettajana tarkoittaa hyvää mutta päätyy töppäämään, sitä tuntee kivuliasta arvomaailman häpeää. Miten kokemuksesta voi olla hyötyä?
Päiväkodeissa riittää tekemistä, jotta kaikilla lapsilla olisi hyvä olla.
Opettajat ja varhaiskasvattajat, ansaitsisitte rauhan Nobelin.
Kasvatuksen tarina Suomessa on kertomus optimismista.
Ei hätää, on aivan helppoa kohdata transihmisiä kunnioittavasti.
Keskeisimmät rahoittajamme ovat Opetushallitus, opetus- ja kulttuuriministeriö, ulkoministeriö, oikeusministeriö, aluehallintovirasto ja Euroopan unioni. Olemme projektiorganisaatio ja rahoituksemme tulee pääosin hankerahoituksista ja koulutusmyynnistä.
Rauhankasvatusinstituutti on Unescon virallinen kansalaisjärjestökumppani.
