Kuvaaja: Vilma Rimpelä
Ei hätää, on aivan helppoa kohdata transihmisiä kunnioittavasti.
Huomaan usein olevani tilanteessa, jossa minun pitää rauhoittaa keskustelukumppaniani sanomalla, että ei hätää: transihmisiä kohtaan kunnioittavasti toimiminen on oikeastaan ihan helppoa, eikä meidän kohtaamista tarvitse jännittää. Me emme ole olentoja ulkoavaruudesta, eikä meidän kanssamme vuorovaikuttamista ja työskentelyä varten tarvitse olla sukupuolen moninaisuuden erityisasiantuntija.
Ja mikä parasta – vaikka ei tietäisi transihmisistä juuri nyt oikeastaan mitään, erilaisia liittolaisuuden tapoja on aina mahdollisuus opetella. Hyvä liittolaisuus on jonkinlaisen tietyn muotin sijaan jatkuvaa toimintaa ja uuden oppimista. Oppimisprosessia voi ajatella tietynlaisena polkuna, jolla ei kuitenkaan ole olemassa selkeää loppupäätä. Aina löytyy uusi suunta tai sivuhaara, jonka suuntaan omaa osaamista ja liittolaisuutta voi kehittää. Jostain on kuitenkin aina pakko aloittaa, ja sitä varten haluan esitellä muutaman ensiaskeleen, josta voi lähteä liikkeelle.
Meistä jokainen on tavallaan kasvatuksensa ja meitä ympäröivän yhteiskunnan normien tuotos. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että maailmankuvamme, näkemyksemme ja toimintamme olisivat muuttumattomassa tilassa. Vanhanaikaiset ajatukset siitä, että sukupuolia olisi vain kaksi, että ihmisen sukupuolen voi päätellä tämän ulkonäöstä tai että on olemassa erikseen miesten ja naisten töitä, ovat yleisiä ja vallassa vielä tänäkin päivänä. Sukupuoli ja sukupuolten erot ovat nivoutuneet vahvasti osaksi myös tapaamme puhua ja käyttää kieltä.
On hyvä lähteä liikkeelle siitä, että opettelee tunnistamaan tällaisia sukupuolinormeja ja -stereotypioita, kyseenalaistaa niiden paikkansapitävyyden ja hylkää omasta ajattelusta ja kielenkäytöstään niistä tarpeettomat. Sukupuolisensitiivinen puhe, jolla ei sukupuolita ketään, kenen sukupuolta ei tiedä, ja toisaalta jolla luo sukupuolen moninaisuudesta uutta normia on asia, jota voi harjoitella jatkuvasti.
Kun huomaa tarvitsevansa lisää tietoa jostakin asiasta sukupuolen moninaisuuteen liittyen, tiedonhaku on nykypäivänä onneksi kohtalaisen helppoa. Tietoa etsiessään on hyvä muistaa lähdekriittisyys, samoin kuin muunkin informaation kanssa; kuka jonkin transihmisiä koskevan tekstin on kirjoittanut, ja mikä sen tavoite on? Transihmiset itse ovat oman elämänsä ja tarpeidensa parhaita asiantuntijoita, joten esimerkiksi ylhäältä annettu lääketieteellinen tai akateeminen näkökulma ei välttämättä ole aina paras lähde. Myös transvastaisuus ja transihmisiin kohdistuva viha ovat yhä huolestuttavan yleistä, ja moni taho haluaa tietoisesti levittää transihmisiin liittyviä uhkakuvia.
Koska maailma ja ymmärrys erilaisista vähemmistöistä ovat jatkuvassa liikkeessä, on hyvä pysytellä ajan hermolla. Esimerkiksi sukupuolivähemmistöjä kuvaavat termit ovat vuosien saatossa käyneet läpi huomattavaa muutosta, kun uusia sanoja on otettu käyttöön tai aiemmin käytössä olleiden sanojen konnotaatiot muuttuvat. Se, että hakee arkeensa sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten tuottamaa tietoa, näkökulmia, taidetta ja muuta mediaa auttaa pysymään menossa mukana. Transihmisten ja -yhteisöjen keskenään käymää keskustelua sivusta seuraamalla voi oppia paljon.
Tärkeimpiä asioita, mitä transihmisten liittolaisena voi tehdä, on pysähtyä kuuntelemaan ja olla läsnä. Se, että antaa tilaa transihmisten ajatuksille ja tavalle sanoittaa itseään on todella merkittävää maailmassa, jossa transihmiset ovat lähtökohtaisesti näkymättömiä tai asemassa, joissa heillä itsellään ei ole itsemääräämisoikeutta omaa sukupuoltaan koskevissa asioissa. Esimerkiksi translapsille tai -nuorille voi merkitä valtavasti, että he tulevat näkyväksi ja kohdatuksi omana itsenään ympärillään olevien aikuisten toimesta.
Kaikkea sukupuolen moninaisuuteen liittyvää ei tarvitse, eikä cissukupuolisen näkökulmasta edes voi ymmärtää, mutta se ei haittaa. Transihmisten hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta voi parantaa ihan vain sillä, että kohtaa heidät kuin kenen tahansa ihmisen tekemättä heidän sukupuolestaan numeroa.
Liittolaisuus on ennen kaikkea tekoja, eikä vain sanoja. Esimerkiksi se, että lisää sateenkaaren kuvan sosiaalisen median profiileihinsa kerran vuodessa Pride-kuukauden aikaan, ei valitettavasti riitä. Yhdenvertaisuustyön transihmisten hyväksi tulee näkyä niin omassa arjessa kuin työympäristössäkin. Myöskään politiikka ei ole omasta liittolaisuudesta irrotettavissa oleva asia, vaan omaa poliittista toimintaa tai äänestysperiaatteita on ehdottoman tärkeää arvioida sillä perusteella, että tukee tahoja, jotka ovat transihmisten puolella.
Koska cissukupuoliset ihmiset ovat transihmisiin nähden etuoikeutetussa asemassa, on tärkeää, että he käyttävät etuoikeuksiaan transihmisten hyväksi. Jos itse on esimerkiksi oman toimeentulon, ammatin, poliittisen vaikutusvallan tai muun aseman perusteella tilanteessa, että kykenee erilaisiin konkreettisiin, transihmisiä auttaviin tekoihin, niihin on tärkeää tarttua. Syrjintään ja transvihamieliseen kielenkäyttöön puuttuminen on vain yksi, mutta tärkeä osa liittolaisuutta. Omaa asemaa voi hyödyntää esimerkiksi tuomalla transnäkökulman esiin, jos omassa työssä on tekemisissä vaikka palvelumuotoilun, fyysisten ympäristöjen tai muiden rakenteiden kehittämisessä.
Jokainen, kellä on motivaatiota ja halua tukea transihmisiä, pystyy siihen. Meidän sukupolvemme tarvitsevat transihmisten kohtaamisessa vielä enemmän tai vähemmän harjoitusta, mutta mitä paremmin aikuiset nämä asiat osaavat, sitä parempana esimerkkinä he toimivat nuoremmilleen.
Eikö olekin ihana ajatus, että jossain vaiheessa transsukupuolisuus on aivan tavallinen osa ihmisyyttä, eikä transihmisten tarvitse pelätä sitä, että heidät nähdään ja kohdataan väärin? Tällainen tulevaisuus, jossa kaikilla on tilaa olla juuri sellaisia naisia, miehiä, muunsukupuolisia tai sukupuolettomia kuin ovat, luo turvaa ja tilaa transihmisten lisäksi myös cissukupuolisille. Tällainen tulevaisuus on aivan varmasti mahdollista saavuttaa, ja siihen me transihmiset tarvitsemme teiltä muilta apua.
Kirjoittaja Valo Vesikauris on helsinkiläinen sosionomiopiskelija, transaktivisti ja sukupuolen moninaisuuden asiantuntija. Valolla on pitkä tausta nuorten, eri yhdenvertaisuusteemojen sekä erityisesti transihmisten ihmisoikeuksien parissa työskentelystä, ja tällä hetkellä hän toimii Trans ry:n hallituksessa.
Jag växte upp i en liten by som i och för sig officiellt var tvåspråkig, men det påverkade inte min svenskspråkiga vardag då alla tjänster var tillgängliga på eget modersmål och det var mer konstigt att höra finska talas “på byn”.
Antirasismi lähtee syrjimättömyydestä, mutta ei pääty siihen. Syrjintään puuttumisen lisäksi tulee kuunnella vähemmistöjä, joita asia koskettaa sekä antaa heidän johtaa muutosta.
Jos haluamme muuttaa maailmaa, siihen tarvitaan solidaarisuutta. Voiko se syntyä yhdessä omenoita pilkkoen?
Päiväkodeissa riittää tekemistä, jotta kaikilla lapsilla olisi hyvä olla.
Opettajat ja varhaiskasvattajat, ansaitsisitte rauhan Nobelin.
Kasvatuksen tarina Suomessa on kertomus optimismista.
Keskeisimmät rahoittajamme ovat Opetushallitus, aluehallintovirasto ja Euroopan unioni. Olemme projektiorganisaatio ja rahoituksemme tulee pääosin hankerahoituksista ja koulutusmyynnistä.
Rauhankasvatusinstituutti on Unescon virallinen kansalaisjärjestökumppani.
