Kansalaisaktivisti Liban Sheikh: Rauhantyön tulee olla antirasistista

Ilmastokriisin ja globaalin pandemian luoman turvattomuuden aikakaudella tarvitaan ymmärrystä rauhasta ja rauhantyön yhteiskunnallisesta tärkeydestä. Erityisesti tilausta on kriittiselle käsitykselle kansalaisaktivismin, ekstremismin ja rauhan kaltaisista teemoista sekä siitä, kenen näkökulmasta ja keiden ehdoilla julkista keskustelua käydään.

Rauhan määritelmistä itseeni on tehnyt vaikutuksen rauhanliikkeen ymmärrys negatiivisesta ja positiivisesta rauhantyöstä. Negatiivisella rauhantyöllä tarkoitetaan konfliktien purkamista ja hallintaa: sellaista toimintaa, jolla välitön konflikti rauhoitetaan, konfliktien syitä puretaan ja ympäristön rauhanomaisuutta vahvistetaan. Positiivisella rauhantyöllä puolestaan tarkoitetaan rauhan pitkäjänteisten edellytysten, kuten hyvinvoinnin ja yhteiselämän mielekkyyden vahvistamista. Se voi tarkoittaa vaikkapa ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen valvontaa, eriarvoisuuden vähentämistä, syrjinnän vastaista kasvatustyötä sekä kaikenikäisten tunne- ja viestintätaitojen kehittämistä. 

Rauhantyö vaatii myös Suomessa tekoja, joilla puretaan niin yksilötasolla ilmeneviä ennakkoluuloja kuin myös rakenteellisia epäkohtia. Tälle kentälle sijoittuvat myös rasisminvastainen ja feministinen toiminta sekä esimerkiksi ympäristöaktivismi, joilla muutosta kohti tasa-arvoisempaa ja kestävämpää yhteiskuntaa edistetään.  

Seuraavassa avaan sitä, mitä rasisminvastaisuus tarkoittaa ja mikä sen merkitys yhteiskuntarauhan edistämiselle on.  Lainaan rasismin määritelmän yhdenvertaisuusvaltuutetun, eli merkittävimmän syrjintään puuttuvan viranomaisen sivuilta:  “Rasismi on systeemi, jossa politiikka, institutionaaliset käytännöt, kulttuuri ja muut normit ylläpitävät rodullistettuja yhteiskunnallisia valta-asetelmia. Se on osa sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia järjestelmiä, joissa kaikki ovat osana. Rasismin laajuuden ja vakavuuden hahmottavat parhaiten henkilöt, joihin rasismi kohdistuu.” 

Rasismi eli etninen syrjintä on, kuten kaikki muukin syrjintä, laissa kielletty. Oikeutta elää ilman syrjintää turvaavat myös useat kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia. Monelle ihmiselle syrjintäkokemukset ovat kuitenkin arkipäivää Suomessa. Rasismin yleisyydestä kertovat myös lukuisat tutkimukset. Syrjivä kohtelu voi ilmetä huuteluna ja häirintänä, vähemmistöihin kohdistuvana väkivaltana julkisessa tilassa tai rakenteellisella tasolla arjen epätasa-arvona tai syrjintänä instituutioiden toimesta.  

Antirasismi on työtä, joka vähentää etnistä syrjintää ja syrjivien käytäntöjen vaikutuksia. Yhteiskunta voi puuttua etniseen syrjintään monilla keinoilla. Tärkeä esimerkki antirasismista on sosiaalisen inkluusion tukeminen, eli sen eteen tehtävä työ, että kaikilla olisi tasavertainen pääsy esimerkiksi työmarkkinoille, koulutuspalveluihin sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin. Haavoittuvassa asemassa olevien siirtolaisryhmien ja paperittomien osalta tärkeää olisi myös uudistaa suomalaista siirtolaispolitiikkaa humaanimmaksi sekä mahdollistaa lailliset reitit Pohjoismaihin pääsemiseen sekä täällä elämiseen ja työskentelemiseen. 

Antirasistinen työ eroaa pelkästä moninaisuus- ja monikulttuurisuuspuheesta siten, että se aktiivisesti muuttaa yhteiskunnan rakenteita tasavertaisemmaksi vähemmistöille. Antirasistinen toiminta vahvistaa yhteiskuntarauhan edellytyksiä takaamalla turvallisen kasvuympäristön sekä yhtäläiset oikeudet yhteiskunnan tukeen ja jäsenyyteen kaikille Suomessa asuville. Yksinkertaisimmillaan antirasistinen toiminta voi olla suomalaisuuden kuvaston määrittelyä moninaisemmaksi sekä ihonväriin liittyvien sosiaalisten normien haastamista.    

Yhteiskunnan epäkohtia korjaava antirasistinen työ ulottuu niin historiallisten vähemmistöjen eli romanien ja saamelaisten oikeuksiin kuin myös siirtolaisryhmiin ja useampaan sukupolveen uussuomalaisia. Antirasismi lähtee syrjimättömyydestä, mutta ei pääty siihen. Syrjintään puuttumisen lisäksi tulee myös antaa tilaa ja kuunnella vähemmistöjä, joita asia koskettaa sekä antaa heidän johtaa muutosta.  

Antirasismia ohjaavat samat periaatteet, jotka ovat kaikessa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyössä läsnä. Näitä periaatteita ovat: 1) syrjimättömyys, 2) niiden yhteisöjen kuuleminen, joita asia koskettaa sekä 3) teot, joilla tasa-arvoa aktiivisesti edistetään. Emme elä eriarvoisuudesta vapaassa yhteiskunnassa ja rasisminvastainen työ edellyttää konkreettisia askeleita asian muuttamiseksi. Pohjimmiltaan antirasismin avulla pyritään varmistamaan, että kaikkia ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti, oikeudentuntoa ja yhtäläisiä ihmisoikeuksia kunnioittaen.  

Se, jos mikä, on työtä yhteiskuntarauhan ja hyvinvoivien yhteisöjen eteen.