Työmme perustuu Unescon vuonna 1974 antamaan suositukseen yhteisymmärryksen, yhteistyön, rauhan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien opetuksesta. Sen tavoitteena on kehittää kaikkien ihmisten moraalista ja sosiaalista vastuuta sekä kasvattaa yhteiskunta- ja kulttuurirajat ylittävää ymmärrystä, jotka puolestaan rakentavat rauhanomaisia yhteiskuntia osana maailmaa. Työmme lähtökohtana on tunnistaa kaikissa ihmisissä oleva rohkeus toimia oikeudenmukaisuuden puolesta.
Tarkastelemme RKI:ssä rauhaa kahden rauhantutkimuksen peruskäsitteen, negatiivisen ja positiivisen rauhan kautta. Negatiivisella rauhalla tarkoitetaan suoran väkivallan poissaoloa, kun taas positiivisella rauhalla tarkoitetaan epäsuoran väkivallan poissaoloa, joka mahdollistaa yksilöiden osallistumisen yhteisöön tai yhteiskuntaan täydellä potentiaalillaan.
Meille Rauhankasvatusinstituutissa positiivisen rauhan toteutuminen merkitsee yhteiskunnan rakenteiden muokkaamista sellaisiksi, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän yhteiskunnallista epävakautta esimerkiksi ulossulkemalla tai syrjäyttämällä joitain ihmisiä tai ihmisryhmiä. Tämä tarkoittaa muun muassa kasvattajien osaamisen kehittymisen tukemista siinä, miten he voivat tunnistaa ja vähentää ulossulkevia rakenteita ja toimintatapoja omassa työssään esimerkiksi kouluissa tai nuorten vapaa-ajan toiminnan ohjaajina. Käytännössä siis työskentelemme sen eteen, että mahdollisimman moni pääsee osalliseksi ja kykenee toteuttamaan omaa potentiaaliaan osana yhteiskuntaa. Teemme tätä työtä esimerkiksi sellaisten teemojen kuin rauhankasvatuksen, antirasismin, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sekä globaalin vastuun parissa.
Rauhankasvatus ei ole passiivista tai konfliktitonta. Se edellyttää rohkeutta haastaa normeja ja olemassa olevia valtarakenteita. Muutoksen tarpeen tunnistaminen ja oman roolin, aseman ja osallisuuden epätasa-arvoisten rakenteiden ylläpitämisessä on edellytys kestävälle ja muutosta tuottavalle rauhankasvatukselle.
Kuinka käsitellä median kriisi- ja sotakuvastoja oppilaiden kanssa tunneilla? Entä kuinka sosiaalisesta mediasta tehdään turvallisempi paikka kaikille ja miten kaikki voisivat saada positiivisia samastumisen kokemuksia opetuksessa käytettävistä mediasisällöistä?
Keskittymällä nykyhetkeen käyttämällä eri aisteja ja oman vartalonsa avulla, lapset voivat hetkeksi unohtaa mielessä kiertelevät huolet ja harjoitella ahdistuksen hallintakeinoja. Tähän on listattu muutamia tällaisia ’maadoitustekniikoita’, joita voi käyttää kotona tai tehdä koko luokan kanssa yhdessä.
Tiettyyn kansallisryhmään kohdistuva viha sekä vastakkainasettelut ihmisryhmien välillä voivat johtaa väkivaltaan. Sodan aiheuttaneen valtion kansaan kohdistuvaa vihaa on tärkeää torjua. Kukaan ei synny ajattelemaan tietyllä tavalla, vaan jokaisesta ihmisryhmästä löytyy toisinajattelijoita.
Ohjeita sekä pienempien että vanhempien lasten ja nuorten kanssa keskustelulle. Molemmat ohjeet pätevät eri-ikäisten lasten kanssa keskusteluun, mutta ohjeissa painotetaan hieman eri asioita.
Kun maailmassa tapahtuu järkyttäviä asioita, kuten sotaa, aikuisen on tärkeää rakentaa omalla toiminnallaan turvallisuuden tunnetta ja kokemusta arjen jatkumisesta. Olemme koonneet muutamia ohjeita siihen, kuinka tätä voi tehdä.
Galtung, J. (1996). Peace by peaceful means: Peace and conflict, development and civilization.
Keskeisimmät rahoittajamme ovat Opetushallitus, opetus- ja kulttuuriministeriö, ulkoministeriö, oikeusministeriö, aluehallintovirasto ja Euroopan unioni. Olemme projektiorganisaatio ja rahoituksemme tulee pääosin hankerahoituksista ja koulutusmyynnistä.
Rauhankasvatusinstituutti on Unescon virallinen kansalaisjärjestökumppani.
