Tekstivastine – Nuoret ja rohkeat: Vimma – Mukaan aaltoon

Kamera kuvaa auton takapenkiltä erästä Vimma-bändin jäsentä, joka osoittaa itseään taskulampulla ja hymyilee innostuneesti. Kamera kääntyy auton menosuuntaan ja kuvaa ympäri autoa bändin jäsenen puhuessa:

Meillä on musiikkia
joka on siinä mielessä harvinaislaatusta
että meidän musiikissa on tosi vahvasti semmonen että
sen musiikin kautta yhdessä koettuna
voitas jotenkin
tuoda
siihen yhteiseen tilaan
joku semmonen
realisoituminen siitä että
mikä tää maailman tila on
ja ehkä että miltä se tuntuu
tai miltä se on tuntunmatta
ja miltä se tuntuu ku se on tuntumatta
vaikka sen järjellä tajuaa.

Bändin jäsenen puhuessa ruudulla näkyy videopätkiä heidän matkastaan keikalle Saksaan. Autosta he menevät laivaan, kuvaavat siellä ympäriinsä ja pitävät hauskaa. Sitten kamera kuvaa erilaisia maisemia, kuten lumetonta talvimaisemaa, autosta käsin.
Seuraavaksi kamera kuvaa yöllistä automatkaa takapenkiltä ja bändin jäsen jatkaa puhumista:

Siitä keikasta jäi kyllä semmonen tosi
jännä fiilis
tai jotenkin se että
meillä on vahva sanoma
joka kiteytyy sellaseen että hei
oltasko tässä hetken aikaa yhdessä ja
annettaisko sen
tajuamisen tapahtua.

Ruudulla näkyy taas lyhyitä videopätkiä bändin matkaamisesta ja hauskanpidosta matkalla. Bändin jäsen jatkaa puhumista:

Ja sitten me soitetaan niitä juttuja
vähän niinku kuuroille korville
koska kaikki haluaa vaan verkostoitua
että ne pääsis tekemään lisää töitä
että ne pääsis kuluttamaan lisää energiaa
että ne pääsis
latautumaan lisää.

Ja jotenkin se koko keikka oli vähän niinku semmone
pikkupikku kuva siitä että
mitä tässä maailmassa kokoajan tapahtuu.

Kamera kuvaa lavan takana tapahtuvia hetkiä samalla, kun toinen bändin jäsen puhuu:

Mä toivoisin että ihmiset löytäis tavallaan sellasen
kelailis et mikä nyt ois se semmonen tila
missä mä oikeesti vaan haluisin
vähän niinku pysyä
et ei ois koko ajan kauhee tarve
pyristellä jonnekin.

Ruudulla näkyy videopätkiä heidän ruokailustaan ja oleilustaan Saksassa. Sama bändin jäsen jatkaa puhumista:

Jotenkin sit siinä vaihessa ku
on jo se tila missä on hyvä olla
niin tuntuu et
et siinä vaiheessa sitten ne päätökset
mitä muuta sit rupeis tekee ni ois jotenki
järkevämpiä ja
kestävämmällä pohjalla.

Sit jos on vaan pakottava tarve tehä jotain
niin sittenhän vaan tekee ihan mitä tahansa.

Kamera kuvaa auton takapenkiltä katulamppujen valaisemaa tietä, kun kaksi bändin jäsentä keskustelevat keskenään auton humistessa taustalla:

Tavallaan pitäs vaan jotenkin
löytää se semmonen viha jotenkin et
mitä hittoo mitä te teette
teidän pitäs niinku kuunnella tätä.

Jotenkin sitä ajautuu tosi semmoseen
kilttiin tilaan tai siinä on semmosessa
jännässä hoidetaan homma -roolissa ja niinku
katoo se linkki tavallaan siihen että
miks ihan oikeesti alun perin ollaan lähetty tekee
just tollasta musaa
ja miten hiton vahva se on.

Tavallaan mua vieroksuttaa semmonen
jotenkin repivä anarkia
tai siis mä ymmärrän että se voi joskus olla niinku
ainoa radikaali ratkasu asioihin
mutta mulla on jotenkin niin
idealistin usko siihen että
asioita voi lähestyy jotenkin
pehmeesti tai jotenkin
houkutella ihmiset
mukaan aaltoon.

Ruudulle ilmestyy Vimma-bändin valkoinen logo mustalla taustalla.
Videon loppunäkymässä on neljä logoa valkoisella taustalla. Keskellä suurilla mustilla kirjaimilla on Nuoret & Rohkeat -logo, alavasemmalla Frame voice report! -logo, keskellä Fingon logo ja oikealla EU:n lippu, jonka alla lukee englannista suomennettuna ”Euroopan unioni rahoittaa tätä hanketta”.