Rauhan Kasvatus Instituuti
Etusivulle

Tekstivastine – Nuoret ja rohkeat: Julianna

Ruudulla näkyy junan pöytä, jossa on pieni punavalkoinen termostaattimuki.
Kamera kääntyy kuvaamaan junan ikkunasta lumetonta talvimaisemaa, ja Julianna Brandt kertoo samalla:

Täs mä taas perus menossa junalla Helsinkiin töihin. Mä otan melkeen aina tän yläkerran paikan, koska nyt tää maisema ei oo ehkä kaikista parhain, mutta semmosina kauniina ja kuulaana päivänä tästä näkee kauniisti kaikkii maisemii. Sit mul on aina kahvii, jonka hain Ärrältä. Ja joo, ku mä mietin, et millanen on mun aktivismi/työpäivä, niin paljon VR:n kautta sponssailuja.
Julianna kuvaa itseään ja kertoo rauhallisesti kameralle:

Moi. Mä oon Helsingissä ja meen ihan just tapaamaan Jenniinaa asemalle ja sit me lähetään studiolle. Mutta siis teen Yle Puheelta tulevaa Vammaiskultti radio-ohjelmaa ja jota on tullu nyt kaks kautta, tai me tehään parhaillaan toista kautta. Se miks mä halusin tehä sitä ohjelmaa ja miks se on äärettömän tärkeetä, on ensinnäkin se, että me halutaan rakentaa siltoja vammaisten ja vammattomien ihmisten välille. Tuntuu, ettei vammaisuudesta oo ihmisillä tietoo ellei niiden lähipiirissä oo jotain ihmistä jolla on joku vamma. Ja me halutaan näyttää ettei tää oo mitenkään erikoista, tää on ihan elämää siinä missä muutkin asiat. Ja myös siks, että vammaisuudesta puhutaan mediassa tietyllä tavalla. Joko me ollaan sankareita tai sit me ollaan säälinkohteita. Ja mä en ikinä löytäny itteeni noista tarinoista, mutta mä en oo ikinä löytäny itteeni muuten, koska lievää CP-vammaa tai ylipäätään lievän vammaisuuden muotoja ei oikeastaan esitellä populaarikulttuurissa tai mediassa ollenkaan. Mulla itellä on lievä CP-vamma ja mä luulen, et mä tarvisin tai oonki tarvinnu siihen vertaistukee. Mutta tosiaan nyt Vammaiskultti on se paikka missä mä voin omin sanoin tulla nähdyksi ja esittää niitä asioita mitä mä haluan kertoa mun vammaisuudesta. Tarkoituksena on myös näyttää, että vamma ei määritä meitä ainoastaan, mut määrittää ihan sika moni muuki asia. Ja joskus se vamma on pieni osa meitä, joskus se on suurempi osa meitä. Mut se on silti tärkeetä, koska tuntuu että aktivisminkin puolella ei puhuta vammaisuudesta tarpeeksi. Se jotenki unohtuu, ei keskustella meitä kohtaan olevasta syrjivästä käytöksestä tai ohittamisesta tai mistään. Mä koen, et se on semmonen asia mikä pitää parantaa. Joten mainos mainos! Mee tsekkaa Yle Areenasta Vammaiskultti, me puhutaan vaikka mistä! Jee, hihii!

Kamera kuvaa mustaa kangaskassia, jossa lukee kirkkaan keltaisella tekstillä englanniksi ”Act like you give a fuck”. Samalla Julianna sanoo:

Musta tuntuu oikeesti, et tyylillä tää yksinkertainen, mutta älyttömän hieno lause kuvaa mua ihmisenä. Koska, mä en jotenki voi olla aloillani ja hiljaa jos tapahtuu jotain epäoikeudenmukaista. Musta välinpitämättömyys on pahinta mitä tässä maailmassa on, tai ainakin yksi todellaki pahimpia asioita. Joten pakko oli ostaa tää kangaskassi, koska tää vaa kokoaa jotenkin sen mun aktivismin merkityksen. Ja mä toivon, että myös muut ihmiset herättelee tätä sisimmässään.

Kamera kuvaa näyteikkunaa, jonka sisällä on Yle puheen mainos Vammaiskultti radio-ohjelmasta. Mainos on värikäs ja siinä poseeraavat Vammaiskultin juontajat Jenniina Järvi ja Julianna Brandt.

Tuulen humistessa taustalla Julianna sanoo:
Jee, siinä me ollaan meidän tuotantoyhtiön ikkunassa! Ihan sika hieno kuva!

Videon loppunäkymässä on neljä logoa valkoisella taustalla. Keskellä suurilla mustilla kirjaimilla on Nuoret & Rohkeat -logo, alavasemmalla Frame voice report! -logo, keskellä Fingon logo ja oikealla EU:n lippu, jonka alla lukee englannista suomennettuna ”Euroopan unioni rahoittaa tätä hanketta”.