Tekstivastine – Antirasistisen yhdenvertaisuuden toteutuminen kouluissa on jokaisen lapsen oikeus

Videolla puhuu Mari Koivistoinen, Rauhankasvatusinstituutin koulutussuunnittelija ja luokan- ja aineenopettaja sekä oppilaanohjaaja. Videon taustalla soi leppoisa ja iloinen kitaramusiikki. 

Mari Koivistoinen istuu sisällä huoneessa, jossa on valkoiset tiiliseinät. Vasemmalla on ikkuna, josta näkyy lehdettömiä puunoksia ja hänen takanaan on sinisävyinen abstrakti taulu. Mari katsoo kameran takana haastateltavaan ja hymyilee. 

Mari sanoo: Lapsen oikeuksien julistuksen mukaan lapsilla on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja myöskin oikeus omaan identiteettiin, kieleen ja kulttuuriin. Ja sen takia on tärkeää, että jokainen opettaja ja kasvattaja toimii antirasistisesti ja edistää yhdenvertaisuutta. Tai voitaisiin ehkä puhua antirasistisesta yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä. 

No sellaisia konkreettisia keinoja siihen, miten opettaja voi edistää antirasismia ja toimia yhdenvertaisesti, niin aloittaa vaikka siitä, että tarkastelee sitä kouluympäristöä. Että ketä siellä näkyy, minkälaisissa rooleissa, löytyykö sieltä kaikille esikuvia, miten me oppikirjojen avulla tarkastellaan maailmaa? Keskustellaanko me siitä, minkälaista kuvaa maailmasta luodaan ja kenen näkökulmasta ja kenen tarinaa me kerrotaan? Niin nämä ovat sellaisia konkreettisia asioita, mitä jokainen opettaja voi tehdä. Ja toki on myös tärkeää tiedostaa niitä omia ennakkoluuloja, jos sellaisia on ja pohtia sitä, että mistä ne mahdollisesti johtuu. 

Mä ehkä näkisin tän niin, että yhdenvertaisuus ja tasa-arvo on aika vahvasti kasvatusalan ihmisten siellä oman arvomaailman ytimessä. Ja monesti se, että kun me itse halutaan kohdella kaikkia yhdenvertaisesti ja ajatellaan, että ihmiset on yhdenvertaisia ja niinku nähdään meidän yhteiskunta pääasiallisesti yhdenvertaisena. Niin jos meihin itseen ei kohdistu minkäänlaista syrjintää tai se ei tule mitenkään lähelle omaa elämää, niin silloin voi olla tosi vaikeaa tunnistaa sitä syrjintää ja myöskin ymmärtää se, että ihan oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka ei ajattele samalla tavalla kaikista tai arvottaa ihmisiä eri tavalla heidän ominaisuuksien perusteella. Ja silloin meidän on hyvä pohtia sitä, että miten ne meidän omat lähtökohdat vaikuttaa siihen, millä tavalla maailma näyttäytyy minulle, millä tavalla se näyttäytyy jollekin toiselle.  

Mä haluaisin sanoa, että sellainen koulujärjestelmä toteutuisi mun elinaikana. Mä luulen, että se ei välttämättä vielä mun elinaikana toteudu, mutta toivon että kaikki siihen pyrkii. Että me saadaan sellainen koulujärjestelmä, joka ei jätä ketään ulkopuolelle tai jotenkin pienennä kenenkään mahdollisuuksia osallistua.  

Mutta miltä näyttäisi tulevaisuuden koulu, joka ei jättäisi ketään ulkopuolelle? Se näyttäisi varmaan siltä, miltä meidän yhteiskuntakin näyttää, että siellä näkyisi eri yhteiskuntaluokat ja jokainen voisi niin kuin olla oma itsensä ja ne mahdollisuudet opiskella ja toimia olisi yhdenvertaiset. Eli kaikki saisivat sitä tukea, mitä he tarvitsevat, jotta he voivat olla onnistuneita tai edetä opinnoissaan onnistuneesti.  

Mun mielestä kasvatus on ensisijaisesti se koulun tehtävä ja siinä kun me kasvatetaan, niin me kasvatetaan kohtaamalla ne lapset ja nuoret. Ja siinä kohtaamisessa on tärkeää tuoda esille se, että jokainen on arvokas omana itsenään. Ja sillä tavallahan me aikuiset välitetään niitä yhteiskunnan arvoja ja asenteita, kun me kohdataan nuoria ja lapsia omassa työssä. Ja se sivistys ei tarkoita sitä kirjaviisautta vaan se voi olla myös semmoista sydämen sivistystä. Mitä mun mielestä koulussa kuuluu välittää oppilaille. 

Kuva siirtyy Marista loppunäkymään. Lopussa on Rauhankasvatusinstituutin logo purppuralla ja alla tekstiä. Tekstissä sanotaan, että näkökulmasarjaa tukee Ulkoministeriön eurooppatiedotus.fi.