Menu
Menu
Teksti: Venla Suutari
Aktiivinen rasismin vastustaminen on vuoden 2020 aikana noussut suureksi ja tärkeäksi keskustelunaiheeksi julkisessa keskustelussa ja mediassa. Vaikka tässä tekstissä käsittelen antirasismia erityisesti varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa, antirasistista työotetta voi ja kannattaa hyödyntää laajemminkin kasvatuksen ja koulutuksen kentällä sekä jokaisen omassa arjessaan riippumatta siitä, työskenteleekö opettajana tai kasvattajana.
Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen arvopohjassa olennaisia ja kaiken perustana olevia arvoja ovat tasa-arvo ja yhdenvertaisuus: se, että kaikkia kohdellaan oikeudenmukaisesti ja samanarvoisesti. Koska rasismi läpäisee koko yhteiskunnan ja sen rakenteet (rasismia ilmenee esimerkiksi työelämässä, koulutuksessa ja palveluissa), varhaiskasvatuskaan ei ole rasismista vapaa. Rasismia ja antirasismia on tutkittu vielä harmillisen vähän suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa, mutta hyviä uutisia: tutkimustieto on lisääntymään päin.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu julkaisi kesällä 2020 selvityksen afrikkalaistaustaisen henkilöiden kokemasta syrjinnästä ⇲ . Selvityksen mukaan lähes viidesosa vastaajista oli kokenut syrjintää jo varhaiskasvatuksessa. Helsingin yliopiston muutama vuosi sitten toteutetussa tutkimushankkeessa ⇲ selvisi, että maahanmuuttajataustaiset tytöt liikkuivat ulkoleikeissä selvästi vähemmän kuin muut lapset. Sanna-Kaisa Front tutki vuonna 2019 maisterintutkielmassaan ⇲ arjen rasismia varhaiskasvatuksessa suomenopettajien näkökulmasta. Valtaosa tutkimukseen vastanneista oli havainnut arjen rasismia päiväkodeissa. Se ilmeni tavallisimmin nimittelynä, välttelynä ja pahan puhumisena. Heikosti suomea osaavien lasten tarpeita oli jätetty huomiotta, ja työntekijät välttelivät joitakin vanhempia.
Tutkimukset sekä Suomessa että kansainvälisesti osoittavat, että rasismia ilmenee kasvatus- ja koulutusjärjestelmissä. Mitä jokainen kasvattaja ja opettaja sitten voi tehdä muuttaakseen tilannetta? Hän voi hypätä antirasistisen kasvattajan ja opettajan saappaisiin! Antirasistinen työote on työtä, joka vähentää etnistä syrjintää ja syrjivien rakenteiden vaikutuksia. Antirasistisessa työotteessa ei keskitytä pelkästään ehkäisemään vain yksilöiden kokemaa suoraa syrjintää, vaan tarkastellaan kriittisesti rakenteita, joissa rasismia ja syrjintää ilmenee.
Antirasistinen työote tarkoittaa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen kontekstissa sitä, että kasvattajat ja opettajat aktiivisesti reflektoivat omaa toimintaansa kasvattajana sekä tarkastelevat kriittisesti varhaiskasvatuksen ja oman päiväkodin toiminnan rakenteita. Antirasistisen työotteen tulisi läpileikata varhaiskasvatus ja se kannattaa ottaa käyttöön niin suunnittelun, toteutuksen kuin arvioinninkin tasolla. Omaa opettajuutta voi tarkastella esimerkiksi vuorovaikutuksen tai kielenkäytön näkökulmasta: millä tavalla itse tuen turvallista ilmapiiriä, jossa kaikilla on hyvä olla, ja jossa jokaista arvostetaan yksilönä, ei jonkin ominaisuuden tai ryhmän edustajana? Kiinnitänkö huomiota omaan kielenkäyttööni ja edistänkö omalla toiminnallani syrjimätöntä kielenkäyttöä? Miten puran joko lasten, vanhempien tai työkavereiden kielessä tai käytöksessä ilmeneviä rasistisia stereotypioita? Uskallanko puuttua, jos huomaan rasistista toimintaa?
Pedagogista toimintaa suunnitellessa voi pohtia, kiinnittääkö huomiota haitallisten stereotypioiden purkamiseen ja normikriittisyyteen. Tutustuuko osana pedagogista toimintaa lasten kanssa eri kieliin ja kulttuureihin, ja huomioiko juhlia ja tapahtumia suunnitellessa eri kansojen, uskontojen ja katsomusten juhlapäivät? Toimintaympäristöä ja päiväkodin tiloja tarkastellessa voi kiinnittää huomiota siihen, esiintyykö päiväkodin viestinnässä ydinperhenormista poikkeavia perheitä ja ihmisiä, jotka ovat eri rooleissa. Otetaanko lapset mukaan huomioimaan sitä, miten turvalliseksi ja hyväksi he kokevat päiväkodin tilat? Löytyykö päiväkodin leluista, peleistä ja kirjoista esikuvia kaikille?
Koko työyhteisön sitoutuminen antirasismiin on olennaista, sillä se mahdollistaa yhteisten pelisääntöjen luomisen ja kokonaisvaltaisen toiminnan tarkastelun. Keskustellaanko rasismista ylipäätään? Onko työyhteisössä sovittu yhteisesti, miten toimitaan, jos työyhteisön sisällä tai lapsiryhmässä havaitaan rasismia? Onko työyhteisössä kirjattu sovitut asiat ylös yksikön toimintasuunnitelmaan ja yhdenvertaisuussuunnitelmaan? Uskallanko itse ottaa työyhteisössä puheeksi, jos huomaan rasismia tai rasistisia toiminnan rakenteita?
Antirasistisen kasvattajan oppimispolku voi herättää monenlaisia tunteita, kun täytyy tarkastella kriittisesti omaa toimintaa ja oman työn rakenteita. Tunteet, kuten ärtymys, häpeä ja syyllisyys eivät ole tavattomia. Epämiellyttäviä tunteita kokiessa voi tulla kiusaus jättää ongelmat huomioimatta, asiat käsittelemättä tai kieltää ne kokonaan. Liiallinen keskittyminen omiin tunteisiin sen sijaan voi hidastaa sekä omaa että työyhteisön yhteistä antirasistista kehitystyötä, ja viedä tilaa itse rasismin ja syrjinnän torjumiselta. Kuitenkin ymmärrys siitä, että antirasistisenakaan kasvattajana ei ole rasismista vapaa, mutta voi silti joka päivä tehdä parhaansa, saattaa tuntua helpottavalta ja samalla mahdollistaa antirasistisen kehittämistyön. Erilaisten tunteiden kokeminen on luonnollista ja normaalia. Tunteiden hyväksyminen ja niiden käsitteleminen ovat avainasemassa, jotta huomio säilyy rasismin ja syrjinnän ehkäisyssä.
Työskentelin Helsingin kaupungilla varhaiskasvatuksen opettajana vuosina 2016–2018. Kun tarkastelen jälkikäteen omaa toimintaani antirasistisesta näkökulmasta, huomaan paljon parannettavaa. Olin astunut korkeintaan antirasistisiin tohveleihin, en saappaisiin. Olisin voinut toteuttaa toimintaa vielä enemmän yhdessä perheiden ja vanhempien kanssa erityisesti silloin, kun tutustuimme erilaisiin kieliin ja kulttuureihin. Olisin myös esimerkiksi voinut kiinnittää enemmän huomiota siihen, että lukemamme kirjat varmasti tarjoavat samaistumisen kohteita ja esikuvia kaikille lapsille. Työyhteisössämme ei erityisen paljon keskusteltu rasismista ja antirasismista, ja olisinkin voinut tuoda aihetta enemmän esiin, jotta olisimme voineet yhdessä tarkastella toimintaamme ja kirjata yksikön toimintasuunnitelmaan sekä ryhmän pedagogiseen suunnitelmaan, miten konkreettisesti ehkäisemme rasismia ja puutumme siihen. Itsereflektion avulla ei ehkä voi vaikuttaa menneeseen, mutta tulevaisuuteen kyllä. Antirasistisena kasvattajana ei koskaan tule valmiiksi, sillä yhdenvertaisuuden edistäminen vaatii aktiivista ja jatkuvaa itsereflektiota ja toimintaa.
Antirasistinen työ on mitä suuremmissa määrin myös ennaltaehkäisyä: kun päiväkodissa ja työyhteisössä on tarkasteltu omaa toimintaa ja sovittu yhteisesti, miten toimitaan, kun joko rakenteissa tai yksilöiden kokemuksissa ilmenee rasismia, tilanteisiin puuttuminen helpottuu. Kasvattajilla ja opettajilla on velvollisuus puuttua syrjintään ja rasismiin sitä havaitessaan. Yhteisten pelisääntöjen lisäksi voi onneksi myös vedota varhaiskasvatuslakiin ja valtakunnalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan: varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on muun muassa tarjota kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen sekä edistää jokaisen lapsen kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, hyvinvointia ja terveyttä. Antirasistisen työotteen käyttöönotto ja sen aktiivinen kehittäminen parhaimmillaan edistävät yhdenvertaisuutta ja ehkäisevät syrjäytymistä.
Varhaiskasvatuksessa työskentelevät kasvattajat ja opettajat tekevät tärkeää työtä, jolla on yhteiskunnallisellakin tasolla suuri merkitys.
Venla Suutari
Rauhankasvatusinstituutin kouluttaja Kasko-hankkeessa sekä varhaiskasvatuksen opettaja
Rauhankasvatusinstituutti toteuttaa Helsingin kaupungin tilaamana 165 antirasismityöpajaa kasvattajille ja opettajille varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle vuoden 2021 loppuun mennessä. Tavoitteena on, että henkilöstöllä on koulutusten jälkeen kyky tunnistaa rasismi ja syrjintä sekä välineitä niihin puuttumiseen. Tavoitteena on myös, että rasismiin ja syrjintään puututaan ja oppijoiden kokemukset niistä vähenevät.
Lähteet:
Front, Sanna-Kaisa (2019). Arjen rasismi varhaiskasvatuksessa.
Varhaiskasvatuksen suomenopettajien näkemyksiä arjen rasismista päiväkodeissa. ⇲
Helsingin Sanomat (2017).
Tytöt liikkuvat ulkoleikeissä paljon vähemmän kuin pojat, maahanmuuttajataustaisten lasten välillä ero liki 20 prosenttia – Ainutlaatuinen tutkimus selvittää kaiken elämästä päiväkodeissa. ⇲
Kendi, Ibram X (2020).
6 ways to be antiracist, because being ’not racist’ isn’t enough. ⇲
Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. ⇲ [pdf]
Yhdenvertaisuusvaltuutettu (2020). Selvitys afrikkalaistaustaisten henkilöiden kokemasta syrjinnästä.⇲ [pdf]
Keskeisimmät rahoittajamme ovat Opetushallitus, opetus- ja kulttuuriministeriö, ulkoministeriö, oikeusministeriö, aluehallintovirasto ja Euroopan unioni. Olemme projektiorganisaatio ja rahoituksemme tulee pääosin hankerahoituksista ja koulutusmyynnistä.
Rauhankasvatusinstituutti on Unescon virallinen kansalaisjärjestökumppani.