Aatos ja Amine – tehtävät ohjaajille

Ohjeet ohjaajalle

RKI lähestyy katsomuksia ja uskontoja lapsenomaisella uteliaisuudella nuorisotyön kentälle suuntautuvassa Aatos ja Amine -hankkeessa.

Puhuminen katsomuksista ja niiden dialogista ei ole aina helppoa, ja nuorten kanssa työskentelevä ohjaaja joutuu pohtimaan myös omia tunteitaan ja ennakkokäsityksiään. Oppimateriaalissa korostetaan sitä, kuinka epämukavuusalueillakin olevia teemoja voidaan lähestyä emotionaalisesti turvallisessa ympäristössä. 

Materiaali koostuu podcastista, Aatos ja Amine -elokuvaan liittyvistä mediakasvatuksen tehtävistä sekä työpajoihin osallistuneille tarjottavasta ohjaajan oppaasta. Työpajojen sisällöt on suunniteltu niin, että kokonaisuudesta löytyy mielekkäitä tehtäväpaketteja sekä etä- että lähityöpajoihin. 

RKI ei anna valmiita vastauksia onnistuneeseen katsomusdialogiin, mutta tarjoaa tunnekasvatuksen, turvallisen tilan ja luovien metodien osaamistaan työkaluiksi nuorisoalan toimijoille. Toivomme että ne voivat toimia inspiraation lähteenä dialogin luomiseen omassa toimintaympäristössä!  

Kuka elokuvan henkilöistä puhutteli sinua? Keneen elokuvan henkilöistä samaistuit?

 

Tavoite: Oppia tuntemaan ryhmä ja elokuvan herättämät tunteet ja ajatukset sekä niiden linkittyminen osallistujien ajatuksiin ja kokemuksiin. Tuoda elokuvan teemat omakohtaiseksi ja lähelle ryhmän kokemusmaailmaa.

 

Pyydä osallistujia kertomaan vuorotellen oma samaistumisen kohde tai suosikkihahmonsa elokuvassa, ja jatka omasta mielestäsi sopivilla jatkokysymyksillä, joilla saat johdateltua nuoret elokuvan herättämiin ajatuksiin. Voit myös hyödyntää apukysymyksiä, kuten ”oliko muita, jotka samaistuivat Flohon?” silloin, jos joidenkuiden osallistujien kynnys osallistua keskusteluun tuntuu olevan liian suuri.Pyydä osallistujia kertomaan vuorotellen suosikkihahmonsa elokuvassa, ja jatka omasta mielestäsi sopivilla jatkokysymyksillä, joilla saat johdateltua nuoret elokuvan herättämiin ajatuksiin. Voit myös hyödyntää apukysymyksiä, kuten ”kenen elokuvassa näkyvän lapsen kanssa haluaisit keskustella?” silloin, jos joidenkuiden osallistujien kynnys osallistua keskusteluun tuntuu olevan liian suuri.

Tavoite: Herätellä kiinnostus katsomusdialogia kohtaan sekä opetella työpajan toimintatapoja.

Jokainen kertoo vuorollaan oman nimensä ja vastaa kysymykseen: Mikä katsomus kiinnostaa nyt? Voit myös ohjata kysymystä pois osallistujien omasta katsomuksesta kohti uudesta oppimista kysymällä mistä uskonnosta tai katsomuksesta luin viimeksi, tai minkä uskontoon tai katsomukseen liittyvän asian näin viimeksi? Mikä taas on sellainen uskonto tai katsomus, josta haluaisit tietää lisää? Ohjaajana huomioi, ettet pyydä ketään kertomaan omaa katsomustaan, sillä osalle se saattaa olla henkilökohtainen asia. Ohjaaja voi myös erikseen mainita ennen esittäytymisiä, että omaa katsomusta ei tarvitse kertoa muille.

Esittäytymisten jälkeen ohjaaja kuvailee ryhmälle, millaista käyttäytymistä ja ilmapiiriä hän toivoo työpajassa. Kukin ohjaaja kuvailee nämä asiat omaan suuhunsa sopivalla tavalla, mutta puheenvuorossa on hyvä mainita jollain tavalla seuraavat aiheet:

 

• Näen maailman ja toiset ihmiset oman itseni kautta, en kenenkään toisen näkökulmasta.

• Tutkimalla omaa sijaintiani voin hahmottaa näkökenttäni selkeät kohdat ja katvealueet, vaikka oma näkökenttä on rajattu, sitä voi laajentaa kuuntelemalla.

• Tulkitsen omasta näkökulmastani käsin asioita tavanomaisina tai erilaisina.

• Kun puhun erilaisuuksista, harvoin puhun itsestäni (normaalista), vaan toisten erilaisuuksista.

• Voimme olla keskenämme eri mieltä tai samaa mieltä tai jotain siltä väliltä.

• Emme tule löytämään yhtä totuutta eikä se ole tässä työpajassa tarpeen.

• Voimme pyrkiä uteliaisuuteen monia eri näkökulmia kohtaan.

• Halu oppimiseen ja uteliaisuuteen ovat rakentavan keskustelun ja dialogin avaimia!

Ohjaajan tulee myös esitellä osallistujille turvallisemman tilan periaate sekä sopia, millä tavalla oppimistilanteesta tehdään turvallisempi. Turvallisemman tilan esittelyssä ja siitä sopimisessa voi hyödyntää esimerkiksi seuraavan sivun, RKI:n omissa tilaisuuksissaan käyttämiä, turvallisemman tilan suunnitteluohjeita.

Tavoite: Tulla tietoisemmaksi omasta näkökulmasta maailmaan.

 

Pohditaan hetki, mitkä asiat meidän elämissämme vaikuttavat siihen, miten näemme maailmaan? Tällaisia asioita saattaa olla esimerkiksi perhetaustamme, käymämme koulu tai esimerkiksi harrastuksemme.

Jokainen miettii vähintään yhden sellaisen asian, joka on meille itsestään selvä osa elämää, mutta josta olemme jossain vaiheessa tajunneet, että kaikille ei niin ole. Keskustellaan 1–2 minuuttia parin kanssa. Tämän jälkeen jokainen saa halutessaan kertoa löytämänsä asiat koko ryhmälle, mutta kenenkään ei ole pakko kertoa. Oliko elokuvassa jotain, joka oli sellaista, mikä näyttäytyi teille uutena ja sellaisena, jota ette olleet edes ajatelleet, että asian voisi tehdä myös noin tai noinkin voi ajatella?

Etätyöskentelyssä voidaan toteuttaa harjoitus kirjoittamalla post it -lappuja yhteiselle jaetulle näytölle tai kokoontumisympäristön chattiin.

Tavoite: Kartoittaa osallistujien kokemuksia elokuvan katsomisesta.

 

Ohjaaja lukee väittämiä elokuvakokemuksesta. Väittämiin voi vastata yhdessä sovitulla tavalla, esimerkiksi peukuttamalla, viittaamalla tai nousemalla seisomaan riippuen työskentely-ympäristöstä. Etätyöskentelyssä osallistujat voivat esimerkiksi nostaa peukalon ylös tai laskevat alas riippuen siitä ovatko he eri vai samaa mieltä väittämän kanssa. Vastauksista voi käydä myös keskustelua ryhmässä. Ohjaaja pyrkii varmistamaan, että keskustelu toteuttaa dialogin periaatteita.

 

Väittämiä:

 

• Aatos ja Amine -elokuva oli minusta tunteita herättävä.

• Jaksoin katsoa elokuvan kokonaan.

• Uskon, että elokuvassa näkyvät tapahtumat ovat aitoja otoksia eletystä elämästä.

• Sain elokuvasta lisää tietoa tai ymmärrystä jostakin katsomuksesta.

• Mielestäni erilaiset katsomukset esitettiin elokuvassa samanarvoisina.

• Mielestäni elokuvan päähenkilöt ja heidän perheensä kunnioittivat elokuvassa toisiaan.

• Tunnistin elokuvasta joitain asioita omasta elämästäni.

Janaharjoituskysymyksiä varhaisnuorille

• Jaksoin katsoa elokuvan kokonaan.

• Elokuvassa lapset olivat koko ajan ystäviä keskenään.

• Elokuvassa näkyi uskontoja.

• Elokuvassa oli riitoja.

• Elokuvan lapset elivät tavallista elämää.

Tavoite: Katsomusdialogin eri muotojen tunnistaminen.

Keskustellaan noin 3–4 ihmisen pienryhmässä siitä, näkyikö osallistujien mielestä elokuvassa katsomusdialogia

• lasten kesken

• aikuisten kesken

• lasten ja aikuisten välillä

• muulla tavoin, esimerkiksi julkisessa tilassa tapahtuvan toiminnan muodossa?

Keskustelun jälkeen kerrotaan muutamalla lauseella ajatukset koko ryhmälle.

Etätyöskentelyssä vastaukset voi kirjoittaa myös chattiin. Ohjaaja fasilitoi aiheesta ryhmäkeskustelun ja kokoaa lopuksi yhteenvedon vastauksista.

Tässä tehtävässä keskustellaan ohjaajan johdolla siitä, missä katsomuksista opitaan.

Tavoite: Tunnistaa elokuvassa näkyvää katsomuskasvatusta ja huomata, missä katsomuskasvatusta saadaan.

 

Ohjaaja kysyy osallistujilta havaintoja siitä, miten elokuvan päähenkilöt Aatos, Amine ja Flo oppivat katsomuksista/katsomuksia:

• Miten Aatos, Amine ja Flow saivat tietoa ja ymmärrystä katsomuksista?

Pohditaan yhdessä, miten katsomukset opitaan. Keskustellaan noin 3–4 ihmisen pienryhmissä siitä, mitä tiedämme elokuvan päähenkilöiden katsomuskasvatuksesta.

Muutaman minuutin keskustelun jälkeen ryhmät kertovat huomionsa ryhmälle. Ohjaaja kokoaa yhteenvedon vastauksista. Jos ohjaaja katsoo tilanteen riittävän turvalliseksi mielipidekeskusteluun, hän voi myös tässä kohtaa avata keskustelun siitä, millaisia vaikutelmia ja reaktioita osallistujat kokivat elokuvassa näkemästään katsomuskasvatuksesta ja onko heillä mahdollisesti mielipiteitä katsomuskasvatuksesta.

Tämän jälkeen voidaan toteuttaa kysely, jossa kartoitetaan sitä, missä osallistujat ovat oppineet katsomuksista. Kysely voidaan toteuttaa esimerkiksi käsiäänestyksellä tai jollain anonyymillä tavalla.

Missä sinä olet oppinut katsomuksista?

– Kotona kyllä / ei
– Koulussa kyllä / ei
– Protu-, tai rippileirillä kyllä / ei
– Kirkossa, synagogassa, moskeijassa tai temppelissä kyllä / ei
– Kirjoista tai kertomuksista kyllä / ei
– Elokuvista/Televisio-ohjelmista/internetistä tai muusta mediasta kyllä / ei
– Sosiaalisesta mediasta kyllä / ei
– Kavereiden kotona kyllä / ei
– Harrastuksissa kyllä / ei
– Sosiaalisessa mediassa kyllä / ei
– Vapaa-ajalla muiden kanssa aikaa viettäessä kyllä / ei

Ohjaaja kokoaa lopuksi yhteenvedon siitä, missä osallistujat kertoivat oppineensa katsomusasioista. Ohjaaja voi myös kysyä osallistujilta, missä muualla kuin kyselyssä mainituissa paikoissa voi oppia lisää katsomuksista.

Tässä tehtävässä keskustellaan ohjaajan johdolla siitä, missä katsomuksista opitaan.

 

Tavoite: Huomata, millaisia reaktioita uskonnoista ja katsomuksista puhuminen tai uuden kohtaaminen voi herättää, ja oppia keskustelemaan omista reaktioista

 

Piirtäkää paperille kuvat kolmesta elokuvassa havaitsemastanne tilanteesta, jossa näkyi katsomuksista oppimista.

Tämän jälkeen piirtäkää jokaiselle näistä kuvista pari, jossa kuvaatte omia reaktioitanne ja tunteitanne liittyen elokuvassa näkemäänne tilanteeseen.

Jokainen esittelee tai kertoo lyhyesti parille, mitä piirsi. Etätyöskentelyssä tämä voidaan toteuttaa joko lataamalla kuva omasta piirustuksesta verkkoon tai kuvailemalla piirustusta sanallisesti.

Paripurun jälkeen ohjaaja kysyy, millaisia tilanteita osallistujat valitsivat ja minkälaisia reaktioita niiden näkeminen osallistujissa herätti. Tässä keskustelussa ohjaajan on hyvä muistaa eritellä, että keskustelun aiheena on elokuvan tilanteet sekä osallistujien reaktiot ja tunteet, ja sallia yhteisessä tilassa kokemusten jako. Harjoituksen tarkoituksena on tuoda esiin erilaisia suhtautumistapoja katsomuksista puhumiseen ja uuteen tutustumiseen.

Harjoite usein herättää paljon vahvoja reaktioita. Ne on hyvä tunnistaa ja käsitellä yhdessä.

Ohjaaja voi yhdessä osallistujien kanssa eritellä, minkälaisia reaktioita ryhmässä oli elokuvassa näkyvään katsomuskasvatukseen esimerkiksi yhdessä niistä keskustelemalla ja nimeämällä ne. Olivatko reaktiot tunteita, mielipiteitä, ajatuksia vai jotakin muuta?

Tavoite: Tunnistaa vuorovaikutuksessa mahdollisuuksia dialogisempaan toimintaan

 

Tehdään 3–5 henkilön ryhmissä dialogiharjoitus. Jokainen ryhmä saa käsiteltäväkseen

keskustelunpätkän, joka sivuaa katsomuksia ja esittää arkista tilannetta. Keskustelussa

joku hahmoista puhuu vahingossa loukkaavasti liittyen katsomuksiin, ja ryhmän tehtävä

on muuttaa tilanne dialogisemmaksi. Keskustelut löytyvät oppaan liitteestä.

Osallistujat pohtivat ryhmässä:

• Keitä keskustelun osapuolet ovat ja miksi he puhuvat tällä tavalla?

• Mistä he ovat oppineet eri katsomuksista?

• Mitä tunteita eri hahmoilla tässä keskustelussa on?

Ryhmä purkaa keskustelua osiin: jokaisessa hankalassa keskustelussa on kohtia, jolloin jonkun “olisi pitänyt” puuttua tai sanoa ääneen seis. Usein tilanteet ymmärtää vasta jälkeenpäin. Mitä sellaisia risteyskohtia tässä keskustelussa on? Kuka olisi voinut tehdä aloitteen siihen, jotta lopputulos olisi erilainen? Miten keskustelu voisi parhaimmillaan mennä?

Annetaan ryhmille 5–10 minuuttia aikaa tutustua keskustelutilanteeseen, analysoida sitä sekä muokata keskustelua dialogisemmaksi.

Työskentelyajan jälkeen kukin ryhmä lukee ääneen keskustelunpätkänsä ja kertoo työskentelystään sen parissa. Ohjaaja kertaa lyhyesti mitä tapahtui ja kysyy mitä tunteita tämä työskentely herätti.

Dialogiharjoituksen jälkeisessä keskustelussa voidaan jutella esimerkiksi seuraavista aiheista: ”Millaisissa tilanteessa otat katsomuksen esiin ja miten kysyt katsomuksesta, jos siitä täytyy jossain tilanteessa kysyä? Missä tilanteissa katsomuksista voi tai kannattaa puhua? Millaiset ohjeet tekisin siihen, miten puhut katsomuksesta sensitiivisesti?

Keskustelut tehtävään löytyvät Aatos ja Amine -oppaan liitteestä.

Tässä tehtävässä pohditaan parin kanssa, miten uskonnot ovat olemassa rinnakkain lähellä toisiaan. Rinnakkainelo voi sisältää myös katsomusdialogia, mutta katsomukset voivat usein myös olla olemassa samalla alueella samaan aikaan ilman varsinaista dialogia.

Tavoite: Antaa oppilaille käsitys siitä, että erilaiset katsomukset voivat elää rinnakkain rauhassa.

Osallistujat tekevät itse uutisen katsomuksista. Uutinen kertoo, miten eri uskonnot ovat mukana rakentamassa maailmanrauhaa, joka saavutetaan vuonna 2030. Uutisessa on oltava otsikko, piirretty tai valokuvattu kuva, kuvateksti sekä lyhyt uutisteksti, jossa voi olla mukana haastattelu. Aikaa uutisen tekemiseen on 15 minuuttia. Ohjaaja kertoo, että uutisryhmillä on kiire, sillä uutinen on tärkeä. Uutisia ei viimeistellä vaan ne kootaan ja esitellään pikaisesti. Tehtävän jälkeen ohjattu yhteinen keskustelu. 

Tehtävän voi toteuttaa myös keskustellen. Esimerkiksi ohjaaja esittää oppilaille kysymyksen: Miltä näyttäisi uutinen, jossa kerrotaan katsomuksista positiivisesti? Millaisia kuvia? Keitä kuvissa olisi..?

Tavoite: Muistella työpajan kulkua, nostaa esiin tärkeitä hetkiä.

Istutaan piirissä (etätyöskentelyssä ruudukkonäkymässä). Jokainen kertoo vuorollaan, mikä oli tässä työpajassa itselle tärkein tai mieleenpainuvin hetki.

Tavoite: Muistella työpajan kulkua ja nostaa esiin opittuja asioita.

Mietitään ja keskustellaan parin kanssa, millaisena kukin koki työpajan. Voitte käyttää keskustelun apuna seuraavia apukysymyksiä: Mitä uutta opit? Mistä pidit? Yllättikö jokin? Mikä herätti tunteita? Mikä sinua kiinnosti tässä työpajassa eniten? Parit valitsevat yhdessä yksi tai kaksi asiaa, jotka kerrotaan koko ryhmälle.

Jokainen pari kertoo vuorotellen ryhmälle yksi tai kaksi kokemusta työpajasta. Kun pari on valmis, he sanovat kiitos. Siitä muut tietävät, että he ovat päättäneet puheenvuoronsa.

Muut kuuntelevat. Tarkoituksena on, että kukaan osallistujista eikä ohjaajakaan kommentoi parien kertomia kokemuksia, vaan ainoastaan kuuntelevat, kuinka muut ovat kokeneet työpajan. Ohjaaja voi ohjata purkua uuteen suuntaan, jos näkee sille tarvetta.

Tavoite: Harjoitella katsomuksista puhumista kunnioittavalla tavalla.

Istutaan piirissä (etätyöskentelyssä ruudukkonäkymässä). Jokainen kertoo vuorollaan, mikä oli tässä työpajassa itselle tärkein tai mieleenpainuvin hetki.

Keskustellaan yhdessä, millaisia asioita osallistujat haluaisivat kysyä elokuvan lapsilta katsomuksista? Miten katsomuksesta voisi kysyä eri ikäisiltä ihmisiltä? Miten niistä voi kysyä lapsilta, aikuisilta tai vaikka omilta isovanhemmiltaan? Entä miten osallistujat kertoisivat omasta katsomuksestaan Aatokselle, Aminelle tai Flolle, jos juttelisimme asiasta heidän kanssaan?

Ohjaaja, arvioi kuinka turvallista ja mielekästä kaikille osallistujille on kertoa omasta katsomuksestaan ja varmista, että jokaisella on mahdollisuus kertoa vain se minkä kokee sopivaksi omalle yksityisyyden tasolleen.

Ohjaaja kysyy ryhmältä, miten osallistujien mielestä erilaiset uskonnot ja katsomukset ovat näkyvissä tai esillä heidän elinympäristössään? Millaisia uskonnon ilmauksia tai uskonnollisia merkkejä omassa elinympäristössä näkyy? Keskustelua voi jatkaa kysymällä, mitä katsomusten näkyvistä merkeistä voi päätellä tai ei voi päätellä? Entä millaisissa tilanteissa ja millä tavalla katsomuksista voisi kysyä ja keskustella?