Romanihistorian kuukausi 2026
2026: Vuosisatojen vainoista unelmiin
Täältä löytyy kootusti kaikki vuoden 2026 romanihistorian kuukauden sosiaalisen median julkaisut.
Lue lisää romanien unelmista sivuiltamme: Unelmat voivat olla suuntaa näyttävä kompassi, rohkeuden sytyttävä kipinä tai myrskyn keskellä vakautta tuova ankkuri.
1.4. Unelmia arjen keskeltä – Miten me kaikki voidaan tukea romanien unelmien toteutumista?
Unelmat voivat olla suuntaa näyttävä kompassi, rohkeuden sytyttävä kipinä tai myrskyn keskellä vakautta tuova ankkuri.
Siksi unelmat ovat todella tärkeitä. Siksi unelmointi ja unelmien tavoittelu pitäisi kuulua kaikille, taustasta ja lähtökohdista riippumatta.
Kun syrjintä vaikuttaa moniin elämän osa-alueisiin, se vaikuttaa myös unelmiin ja niiden toteutumiseen.
Tänään alkavassa romanihistorian kuukaudessa keskitymme romanien unelmiin: millaisia heidän lapsuuden ja nuoruuden ajan unelmansa ovat olleet, ja mitä unelmille kuuluu tänä päivänä.
Tulemme nostamaan esiin rakenteellisen rasismin muotoja, sekä ennakkoluuloja, joita romanit edelleen kohtaavat arjessaan.
Jaamme myös konkreettisia vinkkejä siitä, miten jokainen meistä voi omalla toiminnallaan purkaa romaneihin kohdistuvia, usein huomaamattomia asenteita ja ennakkoluuloja.
Rakennetaan yhdessä yhteiskunta, jossa vanhemmat voivat rohkeasti kannustaa lapsia ja nuoria uskomaan itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa.
Yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisuus unelmoida ja myös saavuttaa unelmansa!
2.4. Romanien kokema rakenteellinen syrjintä.
Unelmat kuuluvat jokaiselle lapselle, mutta miten voi olla, että kaikilla lapsilla ei niitä ole?
Romanilapsille tehdyssä selvityksessä nousee esiin, että osalla lapsista ei ollut unelmia. Unelmointi voi olla vaikeaa, kun ympäröivä yhteiskunta viestii monin tavoin, että omaan tulevaisuuteen on vaikea vaikuttaa, että edes koulutus ei takaa työtä tai taloudellista turvaa. Stressi, huoli ja näköalattomuus voivat tehdä unelmoinnista vaikeaa, jopa mahdotonta.
On etuoikeus voida unelmoida. Nähdä itsensä menestyvänä, tekemässä asioita, jotka kiinnostavat ja ottamassa askeleita niitä kohti.
On monia paikkoja, joissa romanilasten arkea voidaan parantaa ja esteitä unelmien tieltä purkaa. Yksi niistä on koulu. Kyselytutkimus osoittaa, että koulumotivaation ja -menestyksen esteiksi nousevat muun muassa vähemmistöasemaan liittyvä syrjintä ja rasismi, ulkopuolelle jättäminen, tuen puute sekä opettajien ennakkoasenteet romanilapsia ja heidän perheitään kohtaan. Lapset toivovat, että opettajat ottaisivat heidät tosissaan – sekä opiskelussa että syrjintätilanteissa.
Syrjintä ja sen aiheuttama turvattomuus heikentävät kokemusta kouluyhteisöön kuulumisesta. Se näkyy arjessa konkreettisesti: ei uskalleta viitata tunnilla, olla yhteydessä valtaväestöön tai liikkua vapaasti. Pahimmillaan syrjintä tai jo pelko siitä estää olemasta oma itsensä. Osalle lapsista ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemus on alkanut tuntua pysyvältä osalta identiteettiä.
Romanien kokema syrjintä ja rasismi on Suomessa yhä laajaa ja monin paikoin normalisoitunutta. Siksi haluamme tänä romanihistorian kuukautena haastaa meitä kaikkia tarkastelemaan omia asenteitamme ja niitä, joita havaitsemme ympärillämme.
Mitä minä voin tehdä toisin? Miten voin omalla toiminnallani vaikuttaa?
Jotta unelmoiminen ei olisi vain joidenkin etuoikeus.
Lähde:
Weckström, Kekkonen & Kekkonen (2023) ”Tulee fiilis, et nää oikeesti hyväksyy mikä mä oon”: Romanilasten hyvinvointi ja oikeuksien toteutuminen. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisu. Valtioneuvosto.
7.4. Eteisen kokoinen unelma.
“Nuorena kun kävin myymässä käsitöitä kerrostaloissa ovelta ovelle, katselin usein valtaväestön eteisiä ja unelmoin: kunpa meillä olisi edes tuon eteisen kokoinen, yhtä lämmin ja suojaisa paikka missä asua.
Nyt olen saanut asua jo useamman vuosikymmenen ajan hyvässä ja lämpöisessä kaupungin vuokra-asunnossa. Ei ole ollut kylmää yötä tai myrskyistä päivää, jolloin en olisi ääneen kiittänyt hyvästä ja lämpöisestä kodista.
Kyllä minä vieläkin unelmoin. Unelmoin, että asunto ei olisi vuokra-asunto vaan oma. Silloin voisin olla turvallisin mielin siitä, että minulla on aina koti ja voisin jättää saman turvan ja suojan myös läheisilleni.”
– Romani 78 v.
8.4. Kansainvälinen romanipäivä.
Hyvää kansainvälistä romanipäivää!
Sitä vietetään 8. huhtikuuta ympäri maailman ja sisäministeriö suosittaa yleistä liputusta päivän kunniaksi.
Kansainvälinen romanipäivä tuo tärkeän juhlapäivän lisäksi myös hyvän mahdollisuuden nostaa esiin romanikulttuuriin ja -kieleen liittyviä teemoja entistä paremmin näkyville.
Päivää voi juhlistaa esimerkiksi tutustumalla romanitaiteilijoiden teoksiin ja romanihistorian kuukauteen sekä osallistumalla romanijärjestöjen yleisötapahtumiin.
Rauhankasvatusinstituutin sivuilta löydät myös lisämateriaaleja liittyen romanihistoriaan.
Vietetään yhdessä romanihistorian kuukautta koko huhtikuun ajan!
9.4. Hyvä naapuruus.
Romanit kohtaavat syrjintää asuntomarkkinoilla, erityisesti vuokramarkkinoilla. Yksityisiltä vuokranantajilta asunnon saaminen voi olla huomattavan vaikeaa.
Moni romani on kokenut joutuneensa silmätikuksi saatuaan vuokra-asunnon yksityisestä taloyhtiöstä. Näissä kerrostaloissa yhteisö voi olla tiivis, ja vuokralla asuvat saatetaan nähdä herkemmin ulkopuolisina, romaneihin tämä kohdistuu usein vielä voimakkaammin.
Romanivuokralaisten kohdalla tämä voi näkyä korostuneena tarkkailuna: etsitään syitä valittaa ja puututaan asioihin, joihin muiden kohdalla ei puututa.
Joissakin tapauksissa tilanne voi mennä niin pitkälle, että romaniasukkaasta valitetaan vuokranantajalle toistuvasti ilman todellista syytä, tarkoituksena saada vuokrasopimus purettua.
Kun tavallinen, järjestyssääntöjen mukainen arki ei riitä, ja tietää olevansa jatkuvan tarkkailun kohteena, kotona eläminen voi tuntua jatkuvalta varpaillaan olemiselta.
Meistä jokainen voi olla taloyhtiössään se järjen ääni, joka tunnistaa tilanteet, joissa romaneille tai muille ei-valkoisille asetetaan tiukemmat tai erilaiset standardit ja puuttuu niihin.
Näin voimme yhdessä rakentaa taloyhtiöitä ja naapurustoja, joissa kaikilla on yhtäläiset oikeudet, velvollisuudet ja vapaus asua ilman, että tarvitsee pelätä menettävänsä kotiaan.
13.4. Tähtiin kurkottanut lapsi.
“Lapsena halusin olla astronautti. Haaveilin tutkimattoman avaruuden tutkimisesta ja vastausten löytämisestä kysymyksiin, joihin ei vielä ollut vastauksia.
Kun minulle selvisi, kuinka vaikeaa astronautiksi on päästä ja että Suomesta ei ollut vielä yhtään astronauttia, niin luovuin unelmasta. Millä todennäköisyydellä Suomen ensimmäinen astronautti olisi ollut nainen, romani, romaninainen?
Ajattelin, että jos en voisi tutkia avaruutta, voisin toimia lääkärinä, joka tutkii ja etsii vastauksia kysymyksiin, joihin ei vielä ole löydetty vastauksia.
Nyt, muutama vuosikymmen myöhemmin, lähin asia lapsuuden unelmaani on ollut työskentely palkkatuella vanhainkodissa. Tällä hetkellä olen kahden ammatin omaava työtön työnhakija.”
– Romani 33 v.
14.4. Työelämän syrjintä jättää ulkopuolelle.
Romanien koulutustaso on noussut, mutta työllisyys ei nouse sen mukana. Edes silloin kun työllistymistilanne on ollut Suomessa parempi, parantunut tilanne ei ole näkynyt romanien kohdalla.
Romanilapsi voi kohdata työelämän syrjintää jo yläasteella TET-paikkaa hakiessaan.
Samaan aikaan kun romanit jäävät työelämän ulkopuolelle, heitä myös arvostellaan siitä, etteivät he ole siellä, eli syyllistetään tilanteesta, jota he eivät ole itse luoneet.
Uskalla tunnistaa työpaikalla ja rekrytoinnissa tapahtuva syrjintä.
Palkkaa paras työntekijä, myös silloin kun hän on romani.
Tue romanikollegaa työyhteisössäsi.
Puutu romanien kohtaamaan syrjintään myös arjen tilanteissa, kuten työpaikkasi kahvitauolla. Muutos lähtee pienistä teoista, siitä, että emme enää suostu olemaan hiljaa.
15.4. Unelma, että kaikki olisi hyvin.
“Unelmani sai alkunsa lapsuuden köyhyydestä ja kurjuudesta. Unelmoin tasapainoisesta elämästä, mahdollisuudesta opiskella, että saisin työpaikan ja pärjäisin taloudellisesti.
Sain opiskeltua ammatin, olen töissä ja kaapissa on ruokaa, nämä antavat elämääni tasapainon ja turvallisuuden tunteen, josta lapsena unelmoin.”
– Romani 56 v.
16.4. Romanit ja köyhyys.
Romanien köyhyys johtuu usein yhteiskunnan rasistisista rakenteista, ja romanit päätyvät köyhyyteen hyvinkin järjestelmällisesti, eivät sattumalta. Romanien kohdalla juuret rodullistettuun köyhyyteen (engl. racialized poverty) tulevat historiasta vainosta ja syrjinnästä. Romanit kärsivät paljon rakenteellisen rasismin seurauksena syrjinnästä koulutuksessa, työmarkkinoilla ja asuntomarkkinoilla. Nykypäivänä romaneihin kohdistuva rasismi ylläpitää näitä rakenteita, jolloin köyhyys siirtyy myös sukupolvelta toiselle.
Vähemmistöryhmien yhteiskunnallista asemaa tarkasteltaessa, esimerkiksi viranomaiset ja poliitikot usein jättävät huomiotta syrjinnän historian ja valtarakenteiden vaikutukset romaneihin.
Köyhyyden aiheuttajana pidetään yksilöä tai kulttuuriin liittyviä piirteitä, eikä rakenteellisesti tuotetusta köyhyydestä puhuta.
Lähde:
Matache, M., & Barbu, S. (2021). Assessing racialized poverty: The case of Romani people in the European Union. Research Handbook on Human Rights and Poverty, (Chapter 12), s.192-210. Edited by Martha F. Davis, Morten Kjaerum, and Amanda Lyons. Edward Elgar Publishing.
20.4. Ajamaton tie.
“Jo lapsena haaveilin matkustamisesta. Monien maiden ja kaupunkien joukosta suurimmaksi unelmaksi nousi Amerikka ja Route 66. Haaveilin, että vielä jonakin päivänä ajaisin sen päästä päähän.
En ole päässyt matkustelemaan, Route 66 on vielä ajamatta, mutta unelmoin siitä edelleen.”
– Romani 33 v.
21.4. Vapaus vain olla.
Kollektiivisen vastuunkannon taakka sysätään usein jo romanilapsille.
Jos jo lapsena joutuu edustamaan koko kulttuuria, mikä on yksilön tila unelmoida?
Moni romani unelmoi tilasta, jossa ei tarvitse kantaa taakkaa koko vähemmistöön kohdistuvasta leimasta, vaan voi edustaa vain omaa itseään vapaana stereotypioista.
Paikasta, jossa sinua kohdeltaisiin oman käytöksesi perusteella, ei sen mukaan, mitä joku sinulle tuntematon mutta samaan (kuviteltuun) ryhmään tai yhteisöön kuuluva on tehnyt.
Kaikille ulkomaanmatka ei ole vain uusia maisemia tai lämmintä hiekkaa. Se voi olla ensimmäinen kokemus vapaudesta, siitä että saa olla vain yksi muiden joukossa, ilman yhteiskunnan antamaa stigmaa.
Jokaisen pitäisi voida kokea sama vapaus myös kotimaassaan, Suomessa.
Yksilön vapaus ei saisi olla vain valkoisen ihmisen etuoikeus.
Lähtökohtana pitäisi olla, että ihminen kohdataan yksilönä ja määritellään vasta omien tekojensa perusteella.
22.4. Ettei lasteni tarvitsisi nähdä nälkää.
“Lapsuudessani oli todella köyhää. Usein kouluun lähdettiin nälkäisenä. Kouluun mentiin myös, jotta saatiin syödä. Unelmoin, että ruokaa olisi riittävästi.
Lapsuuden unelmani on ajanut minua tekemään aina kovasti töitä, vaikeuksista ja rasismin tuomista esteistä huolimatta. Työelämässä lähtöasetelma oli aina se, että olin altavastaaja. Olen hammasta purren painanut koko elämäni eteenpäin, jotta lapsillani olisi aina ruokaa ja kaikki tarpeellinen.”
– Romani 61 v.
23.4. Sukupolvet ylittävä vähemmistöstressi.
Vähemmistöstressi tarkoittaa kuormitusta, epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja pelkoa, joka syntyy syrjinnän kokemuksista tai jo pelkästä sen odotuksesta.
Vähemmistöstressi ei ole vain yksittäinen kokemus, vaan usein ylisukupolvinen. Ulkopuolisuuden tunne voi siirtyä vanhemmilta lapsille ja muovata käsitystä itsestä, omista mahdollisuuksista ja siitä, kuinka turvalliseksi ympäröivä yhteiskunta koetaan.
Vähemmistöstressi voi vaikuttaa merkittävästi sekä psyykkiseen että fyysiseen hyvinvointiin ja muuttaa ihmisen käyttäytymistä. Se voi näkyä esimerkiksi jatkuvana varovaisuutena, tilanteiden ennakointina tai sosiaalisten tilanteiden välttelynä. Moni saattaa stressata jo etukäteen kouluun tai työpaikalle menemistä, koska pelkää kohtaavansa rasismia tai syrjintää.
Samalla vähemmistöstressi voi johtaa myös ylikompensaatioon: tarpeeseen todistaa oma arvonsa jatkuvasti, tehdä enemmän ja paremmin kumotakseen ennakkoluuloja, kuten oletusta siitä, etteivät romanit tee tarpeeksi töitä. Tämä voi tarkoittaa sitä, että ihminen sietää epäoikeudenmukaista kohtelua tai kuormitusta oman hyvinvointinsa kustannuksella, jotta ei vahvistaisi negatiivisia stereotypioita.
Ole tietoinen asenteistasi ja ympäristöstäsi. Toimi niin, että kukaan ei joudu todistamaan arvoaan ylimääräisellä ponnistelulla.
Lähteet:
Suomen punainen risti (2022) Jokaisella nuorella on oikeus syrjimättömiin palveluihin.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu (2024) Rasismi mielenterveydenhaasteiden aiheuttajana.
27.4. Liian suuri hinta unelmasta?
“Mummoni työskenteli sairaalan osastosihteerinä, ehkä se on merkittävin syy lapsuuteni unelmalle, jossa minusta tulisi lääkäri. Lääkärinä saisin myös konkreettisesti auttaa muita, ja muiden auttaminen oli asia, johon kotona meitä ohjattiin.
Tänä päivänä työskentelen kehitysvamma-alalla ohjaajana. Kehitän osaamistani jatkuvasti työn ohella erilaisten opiskelujen kautta. Minulla on tällä hetkellä ihana työporukka, jossa minua arvostetaan, työpanokseni huomataan ja jossa minut nähdään yksilönä, enkä joudu edustamaan muita, kuin itseäni.
Lääkärinä työskentely on edelleen unelmani, mutta se taitaa jäädä unelmaksi.
Unelman tavoittelu tarkoittaisi opiskelupaikkoja, harjoittelu- ja työpaikkoja, joissa voisi joutua jatkuvasti todistelemaan itseään, tekemään moninkertaisen työn, kohtaamaan jatkuvaa asenteellisuutta. Nykyisen työpaikan vaihtaminen tähän tuntuu liian suurelta hinnalta unelman vuoksi.”
– Romani 34 v.
28.4. Helpotusta unelmointiin.
Unelmoiminen on helpompaa, kun näkee oman näköisiä ihmisiä, jotka ovat jo saavuttaneet unelmansa. Se näyttää, että unelman saavuttaminen on mahdollista.
Myös vanhempien kautta saadut verkostot, harjoittelupaikat ja työpaikat voivat olla askelia kohti unelmaa. Mahdolliset harrastukset voivat toimia väylinä. Kaikki nämä ovat etuoikeuksia, jotka tekevät unelmien tavoittelusta realistisempaa.
Toisinaan mediassa nousee esiin juttuja, joissa eri ammattialojen työntekijöiden rasistiset asenteet romaneita kohtaan näkyvät. Jos et joudu rajoittamaan tai luopumaan urahaaveistasi sen takia, että pelkäät tulla halveksituksi, sekin on etuoikeus.
Työpaikalla kannattaa käyttäytyä ammattimaisesti ja jättää syrjivät tai rasistiset puheet pois. Näin varmistamme, ettei yksikään ala muodostu suljetuksi romaneilta.
29.4. Kun yksi unelma toteutuu, toinen odottaa.
“Olen aina tykännyt eläimistä, mutta hevosia kohtaan olen tuntenut aina hieman suurempaa vetoa. Lapsuuden unelmaksi muodostui varhain työ hevosvalmentajana. Halu tavoitella unelmaa oli niin suuri, että kävin jo yläasteella ollessani kysymässä harjoittelupalkkaa hevostallilta. Harjoittelupaikka muuttui pian työpaikaksi, tämä innoitti opiskelemaan alaa.
Nyt muutama vuosi vanhempana tuntuu, että unelma on saavutettu. Pidän edelleen eläimistä, myös hevosista, mutta nyt etsin uutta unelmaa ja sen myötä suuntaa elämääni.”
– Romani 19 v.
30.4. Kiitos kun osallistuit romanihistorian kuukauteen!
Tämän vuoden romanihistorian kuukauden unelmia tarkastellessa voimme nähdä, kuinka ne ovat muuttuneet eri vuosikymmeninä. Ne kertovat myös paljon romanien tarpeista eri aikoina.
Yli 60 vuotta sitten haaveiltiin asunnosta, 40 vuotta sitten ruoasta ja perusturvasta. Nyt, kun asuminen ja perustarpeet ovat paremmin kunnossa, romanien nykyinen sukupolvi unelmoi erilaisista ammateista, urasta, matkustelusta sekä siitä, että tulee kohdatuksi ihmisenä ja yksilönä.
Kiinnittämällä huomiota romanien yhteiskunnalliseen asemaan ja siihen liittyviin haasteisiin voimme edistää muutosta.
Olet sitten nuorisotyöntekijä, opettaja, työnantaja, päättäjä, taloyhtiön johtaja, terveydenhoitaja tai työssäsi vanhuksia kohtaava henkilö.
Kaikki kohtaamiset ovat mahdollisuuksia nähdä, kuulla ja tukea.
Ehkä jonain päivänä ne asiat, jotka tällä hetkellä ovat monille valkoisille suomalaisille itsestäänselvyyksiä, ovat sitä myös kaikille muille, eivätkä enää asioita, joista täytyy unelmoida. Silloin unelmat voivat olla vieläkin suurempia, rohkeampia ja kantaa yhä pidemmälle.
Jatkamme romanihistorian kuukauden teemojen parissa myös ensi vuonna ja unelmoimme vieläkin suuremmin!