Tukea nuorten romanien unelmille
”Jo lapsena haaveilin matkustamisesta. Monien maiden ja kaupunkien joukosta suurimmaksi unelmaksi nousi Amerikka ja Route 66. Haaveilin, että vielä jonakin päivänä ajaisin sen päästä päähän. En ole päässyt matkustelemaan, Route 66 on vielä ajamatta, mutta unelmoin siitä edelleen.” -Romani, 33 v
Unelmat voivat olla suuntaa näyttävä kompassi, rohkeuden sytyttävä kipinä tai myrskyn keskellä vakautta tuova ankkuri.
Siksi unelmat ovat todella tärkeitä. Siksi unelmointi ja unelmien tavoittelu pitäisi kuulua kaikille, taustasta ja lähtökohdista riippumatta. Kun syrjintä vaikuttaa moniin elämän osa-alueisiin, se vaikuttaa myös unelmiin ja niiden toteutumiseen.
Rakennetaan yhdessä yhteiskunta, jossa vanhemmat voivat rohkeasti kannustaa lapsia ja nuoria uskomaan itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa. Yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisuus unelmoida ja myös saavuttaa unelmansa.
Olemme koonneet tälle sivulle eri-ikäisten romanien nuoruuden unelmia ja kutsumme teitä kaikkia pohtimaan sitä, miten me jokainen kohdallamme voimme tukea näiden unelmien toteutumista.
Jotta unelmointi ei olisi vain joidenkin etuoikeus
Unelmat kuuluvat jokaiselle lapselle, mutta miten voi olla, että kaikilla lapsilla ei niitä ole?
Romanilapsille tehdyssä selvityksessä nousee esiin, että osalla lapsista ei ollut unelmia. Unelmointi voi olla vaikeaa, kun ympäröivä yhteiskunta viestii monin tavoin, että omaan tulevaisuuteen on vaikea vaikuttaa, että edes koulutus ei takaa työtä tai taloudellista turvaa. Stressi, huoli ja näköalattomuus voivat tehdä unelmoinnista vaikeaa, jopa mahdotonta.
On etuoikeus voida unelmoida. Nähdä itsensä menestyvänä, tekemässä asioita, jotka kiinnostavat ja ottamassa askeleita niitä kohti.
On monia paikkoja, joissa romanilasten arkea voidaan parantaa ja esteitä unelmien tieltä purkaa. Kyselytutkimus osoittaa, että koulumotivaation ja -menestyksen esteiksi nousevat muun muassa vähemmistöasemaan liittyvä syrjintä ja rasismi, ulkopuolelle jättäminen, tuen puute sekä opettajien ennakkoasenteet romanilapsia ja heidän perheitään kohtaan. Lapset toivovat, että opettajat ottaisivat heidät tosissaan – sekä opiskelussa että syrjintätilanteissa.
Syrjintä ja sen aiheuttama turvattomuus heikentävät kokemusta yhteisöön kuulumisesta. Se näkyy arjessa konkreettisesti: ei uskalleta viitata tunnilla, olla yhteydessä valtaväestöön tai liikkua vapaasti. Pahimmillaan syrjintä tai jo pelko siitä estää olemasta oma itsensä. Osalle lapsista ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemus on alkanut tuntua pysyvältä osalta identiteettiä.
Romanien kokema syrjintä ja rasismi on Suomessa yhä laajaa ja monin paikoin normalisoitunutta. Siksi haluamme haastaa meitä kaikkia tarkastelemaan omia asenteitamme ja niitä, joita havaitsemme ympärillämme.
Mitä minä voin tehdä toisin? Miten voin omalla toiminnallani vaikuttaa?
Helpotusta unelmointiin
Unelmoiminen on helpompaa, kun näkee oman näköisiä ihmisiä, jotka ovat jo saavuttaneet unelmansa, se näyttää, että unelman saavuttaminen on mahdollista.
Myös vanhempien kautta saadut verkostot, harjoittelupaikat ja työpaikat voivat olla askelia kohti unelmaa. Mahdolliset harrastukset voivat toimia väylinä. Kaikki nämä ovat etuoikeuksia, jotka tekevät unelmien tavoittelusta realistisempaa.
Toisinaan mediassa nousee esiin juttuja, joissa eri ammattialojen työntekijöiden rasistiset asenteet romaneita kohtaan näkyvät. Jos et joudu rajoittamaan tai luopumaan urahaaveistasi sen takia, että pelkäät tulla halveksituksi, sekin on etuoikeus.
Työpaikalla kannattaa käyttäytyä ammattimaisesti ja jättää syrjivät tai rasistiset puheet pois. Näin varmistamme, ettei yksikään ala muodostu suljetuksi romaneilta.
Vapaus vain olla
Kollektiivisen vastuunkannon taakka sysätään usein jo romanilapsille. Jos jo lapsena joutuu edustamaan koko kulttuuria, mikä on yksilön tila unelmoida?
Moni romani unelmoi tilasta, jossa ei tarvitse kantaa taakkaa koko vähemmistöön kohdistuvasta leimasta, vaan voi edustaa vain omaa itseään vapaana stereotypioista. Paikasta, jossa sinua kohdeltaisiin oman käytöksesi perusteella, ei sen mukaan, mitä joku sinulle tuntematon mutta samaan ryhmään kuuluva on tehnyt.
Kaikille ulkomaanmatka ei ole vain uusia maisemia tai lämmintä hiekkaa. Se voi olla ensimmäinen kokemus vapaudesta, siitä että saa olla vain yksi muiden joukossa, ilman yhteiskunnan antamaa stigmaa.
Jokaisen pitäisi voida kokea sama vapaus myös kotimaassaan, Suomessa. Yksilön vapaus ei saisi olla vain valkoisen ihmisen etuoikeus.
Lähtökohtana pitäisi olla, että ihminen kohdataan yksilönä ja määritellään vasta omien tekojensa perusteella.
Mummoni työskenteli sairaalan osastosihteerinä, ehkä se on merkittävin syy lapsuuteni unelmalle, jossa minusta tulisi lääkäri. Lääkärinä saisin myös konkreettisesti auttaa muita, ja muiden auttaminen oli asia, johon kotona meitä ohjattiin.
Tänä päivänä työskentelen kehitysvamma-alalla ohjaajana. Kehitän osaamistani jatkuvasti työn ohella erilaisten opiskelujen kautta. Minulla on tällä hetkellä ihana työporukka, jossa minua arvostetaan, työpanokseni huomataan ja jossa minut nähdään yksilönä, enkä joudu edustamaan muita, kuin itseäni.
Lääkärinä työskentely on edelleen unelmani, mutta se taitaa jäädä unelmaksi. Unelman tavoittelu tarkoittaisi opiskelupaikkoja, harjoittelu- ja työpaikkoja, joissa voisi joutua jatkuvasti todistelemaan itseään, tekemään moninkertaisen työn, kohtaamaan jatkuvaa asenteellisuutta. Nykyisen työpaikan vaihtaminen tähän tuntuu liian suurelta hinnalta unelman vuoksi.
-Romani 34 v.
“Unelmani sai alkunsa lapsuuden köyhyydestä ja kurjuudesta. Unelmoin tasapainoisesta elämästä, mahdollisuudesta opiskella, että saisin työpaikan ja pärjäisin taloudellisesti.
Sain opiskeltua ammatin, olen töissä ja kaapissa on ruokaa, nämä antavat elämääni tasapainon ja turvallisuuden tunteen, josta lapsena unelmoin.”
-Romani 56 v.
“Lapsena halusin olla astronautti. Haaveilin tutkimattoman avaruuden tutkimisesta ja vastausten löytämisestä kysymyksiin, joihin ei vielä ollut vastauksia.
Kun minulle selvisi, kuinka vaikeaa astronautiksi on päästä ja että Suomesta ei ollut vielä yhtään astronauttia, niin luovuin unelmasta. Millä todennäköisyydellä Suomen ensimmäinen astronautti olisi ollut nainen, romani, romaninainen?
Ajattelin, että jos en voisi tutkia avaruutta, voisin toimia lääkärinä, joka tutkii ja etsii vastauksia kysymyksiin, joihin ei vielä ole löydetty vastauksia.
Nyt, muutama vuosikymmen myöhemmin, lähin asia lapsuuden unelmaani on ollut työskentely palkkatuella vanhainkodissa. Tällä hetkellä olen kahden ammatin omaava työtön työnhakija.”
-Romani 33 v.
“Nuorena kun kävin myymässä käsitöitä kerrostaloissa ovelta ovelle, katselin usein valtaväestön eteisiä ja unelmoin: kunpa meillä olisi edes tuon eteisen kokoinen, yhtä lämmin ja suojaisa paikka missä asua.
Nyt olen saanut asua jo useamman vuosikymmenen ajan hyvässä ja lämpöisessä kaupungin vuokra-asunnossa. Ei ole ollut kylmää yötä tai myrskyistä päivää, jolloin en olisi ääneen kiittänyt hyvästä ja lämpöisestä kodista.
Kyllä minä vieläkin unelmoin. Unelmoin, että asunto ei olisi vuokra-asunto vaan oma. Silloin voisin olla turvallisin mielin siitä, että minulla on aina koti ja voisin jättää saman turvan ja suojan myös läheisilleni.”
-Romani 78 v.
”Jo lapsena haaveilin matkustamisesta. Monien maiden ja kaupunkien joukosta suurimmaksi unelmaksi nousi Amerikka ja Route 66. Haaveilin, että vielä jonakin päivänä ajaisin sen päästä päähän. En ole päässyt matkustelemaan, Route 66 on vielä ajamatta, mutta unelmoin siitä edelleen.”
-Romani 33 v.
Romanien kohtaamat haasteet ovat samankaltaisia useassa Euroopan maassa
Suomi ei ole poikkeus romanien kohtaamassa syrjinnässä, vaan toteutumattomat unelmat ovat samankaltaisia useissa Euroopan maissa. Tämän vuoksi myös kansainvälisellä yhteistyöllä erityisesti nuorisoalalla on suuri merkitys rakenteellisten esteiden poistamisessa. Kuuntele romaniasiantuntijamme Leif Hagertin puheenvuoro siitä, kuinka voimme rakentaa luottamusta muiden Eurooppalaisten romanitoimijoiden kesken, jotta pääsemme laajasti työskentelemään unelmien esiteiden poistamiseksi.
Eurooppalainen yhteistyö mahdollistaa esimerkiksi sen, että pääsemme laajentamaan jo vuodesta 2023 tekemäämme Romanihistorian kuukautta Albaniaan sekä Espanjaan vuodesta 2027 lähtien.
