See English version below.
Antirasistinen kasvatus Suomessa ei voi olla ainoastaan kansalaisjärjestöjen ja muutaman ”hyvän” opettajan vastuulla: sen tulisi sisältyä koulutuspolitiikkaan ja opettajankoulutuslaitosten ohjelmiin.
Vuonna 2012 lähdin matkalle etsimään vastausta kysymykseen ”mitä on antirasistinen kasvatus Suomessa”? Tavoitteenani oli selvittää, kuinka kasvatusta toteutetaan, missä sitä toteutetaan, kuka sitä toteuttaa, ja jos kasvatusta ei ole, niin miksei.
Matka alkoi tutkimalla erästä suomalaista yhdistystä (KYTKE), joka tarjosi rasisminvastaisia työpajoja kouluissa ympäri Suomea. Tohtorinopintojeni aikana tajusin, että minulla oli potentiaalia laajentaa tutkimustani myös KYTKE-yhdistyksen ulkopuoliseen antirasistiseen kasvatukseen. Tämän seurauksena tutkin myös, kuinka maahanmuuttajataustaisten lasten äidit opettivat lapsilleen rasismitapausten käsittelyä ja niihin reagointia. Tutkin rasisminvastaisten mobiilisovellusten tehokkuutta antirasistisessa kasvatuksessa, rasistisia stereotypioita lastenkirjoissa ja muihin aineisiin tarkoitettujen oppikirjojen käyttöä rasismiongelmien käsittelyyn kouluissa.
Yksi tohtorinopintojeni tärkeimmistä löydöistä oli, että antirasistisen kasvatuksen kehittäminen on enimmäkseen sysätty kansalaisjärjestöille, ja yksittäisten ”hyvien” opettajien harteille kouluissa. Havaitsin, että eri kansalaisjärjestöt tarjoavat erilaista antirasistista koulutusta ympäri Suomea. Vaikka rahoituksen puuttuminen rajoittaa usein näiden järjestöjen työtä, ne tekevät minusta upeaa työtä tällä saralla. Toisaalta tämä rajoitus paljastaa Suomen koulutuspolitiikan ja muiden hallinnon päättäjien sitoutumattomuuden ja osallisuuden ongelmaan. Suomen kansallisissa koulutuspolitiikan asiakirjoissa tulisi puolustaa vahvasti antirasistista kasvatusta ja olla aiheessa edelläkävijä. Jos näin ei ole, rasismi Suomessa vain pahentuu. Kansalaisjärjestöjen rahoittaminen tämän työn tekemiseen ei riitä.
Lisäksi suomalaisten yliopistojen on sisällytettävä antirasistinen kasvatus opettajankoulutusohjelmiinsa. Emme voi odottaa, että opettajista tulee antirasisteja tai että he kehittävät antirasistista pedagogiaa, ellei heille tarjota riittävää antirasistista koulutusta ja tukea. Kunhan tämä muuttuu, antirasistinen kasvatus Suomessa näyttää jo paljon paremmalta. Jotta antirasismi otettaisiin osaksi yliopistojen pedagogiikkaa ja erityisesti yliopistojen opettajakoulutusohjelmien pedagogiikkaa Suomessa, yliopistotasolla on tunnistettava, että rasismi haittaa merkittävästi niitä yhtenäisyyden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tavoitteita, joista Suomen valtio on niin ylpeä.
Antirasistisella kasvatuksella tarkoitetaan kaikkia koulutusmuotoja (opetus ja oppiminen), joissa keskitytään etniseen tasa-arvoon – ideaan, ettei yksikään etninen alkuperä ole toista parempi. Elämme tällä hetkellä vahvasti rodullistetussa maailmassa, jossa etnisten alkuperien hierarkia on suunniteltu palvelemaan valkoisen ylivallan etua.
Suomessa useat monikulttuuriset ryhmät (kansalaisjärjestöt, aktivistiryhmät jne.) järjestävät erilaista antirasistista toimintaa. Tämä toiminta on usein piilotettu monikulttuurisuuden lipun tai nimen alle. Ongelmana tässä kuitenkin on, ettemme voi ratkaista sellaista ongelmaa, jota emme voi kutsua sen oikealla nimellä. Antirasismi on voimakas sana, koska se vahvistaa rasismin olemassaolon tunnistamista ja luo tilan, jossa rasismi voidaan haastaa. Täten antirasismin sisällyttäminen nimiin on tärkeää suomalaiselle kontekstille olennaisten antirasististen menetelmien luomiseksi. Sana ”antirasistinen” luo muista ohjelmista ja keskusteluista poiketen tilan, jossa keskitytään nimenomaan rasismikeskusteluun. Suomessa ei voi olla antirasismia ilman sanaa ”antirasistinen”.
Miksi antirasismi on tärkeää Suomessa? Suomi on maa, joka ylpeilee tasa-arvolla, reiluudella ja oikeudenmukaisuudella. Kuitenkin, kuten sosiologian (Black Studies) professori Kehinde Andrews kirjoittaa uudessa kirjassaan The New Age of Empire: How Racism and Colonialism Still Rule the World: ”Maailma voi olla vain niin tasa-arvoinen [reilu ja oikeudenmukainen] kuin tieto, jolle se on rakennettu.” Tämä tarkoittaa, että antirasistisen kasvatuksen kautta Suomi ja suomalaiset voivat sekä tarkastella näitä perustavanlaatuisia käsitteitä uudelleen että oppia niistä lisää. Mitä tasa-arvo, reiluus ja oikeudenmukaisuus oikeasti tarkoittavat Suomessa nykyään rasismin näkökulmasta?
Aminkeng A Alemanji tutkii etniseen alkuperään, rasismiin, antirasismiin ja antirasistiseen kasvatukseen liittyviä ongelmia Suomessa. Hän on keskittynyt tutkimuksissaan erilaisten antirasistisen kasvatuksen strategioiden kehittämiseen kouluissa ja niiden ulkopuolella. Hän johtaa tällä hetkellä Åbo Akademin Social Exclusion -maisteriohjelmaa.
Antiracism education in Finland cannot be left to NGOs and a few “good” teachers: it needs to be included in educational policy and teacher training programmes.
In 2012, I embarked on a journey asking the question ‘what is antiracism education in Finland’? My objective was to find out how it is practised, where, by whom, and if such a thing did not exist, why not?
The journey started with a study of one NGO in Finland (KYTKE) that was offering antiracism workshops in schools around Finland. In the course of my doctoral study, I realised the potential of expanding my research to cover antiracism education beyond KYTKE. As a result, I also studied how mothers of immigrant background children educate their children to confront or react to racist incidents. I investigated the effectiveness of antiracism mobile applications in antiracism education, the promotion of racist stereotypes in children’s books and how to use textbooks designed for other subjects to teach issues of racism in schools.
One of the major findings of my doctoral studies was that the responsibility to develop antiracism education in Finland is placed heavily in the hands of NGOs and a few “good” teachers in schools. I observed that different NGOs give different kinds of antiracism education across Finland. Although a lot of their work is limited by a lack of funding, I think these NGOs continue to do tremendous work in this area. However, this limitation exposes Finnish education policy makers and other top policy makers as non-committal and complicit in nature. Finnish national educational policy documents should strongly advocate for antiracism education and take the lead in this area, if not, racism in Finland will only get worse. Funding NGOs to do this job is not enough.
Furthermore, Finnish universities need to include antiracism education in their teacher training programs. We cannot expect teachers to become antiracist teachers and develop an antiracism pedagogy without giving them adequate antiracism training and support. When these changes are put in place, antiracism education in Finland will be in a good place. For antiracism to be a part of university pedagogy, or specifically the pedagogy of university teacher training programs in Finland, there has to be an acknowledgement at the university level that racism is a major deterrent to the pursuit of unity, justice and equality that the Finnish nation state prides itself on.
What is antiracism education?
Antiracism education refers to all forms of education (teaching and learning) centred around racial equity – the idea that no racial group is superior to another. The world in which we live in today is strongly racialized and governed by the racial hierarchy designed to serve the interest of White supremacy.
In Finland, a lot of multicultural groups (NGOs, activist associations etc) carry out different forms of antiracism activities. These activities are often hidden under the banner or title of multiculturalism. The problem with this is that we cannot solve a problem we cannot call by name. The word antiracism is powerful, because it endorses a recognition of the existence of racism and sets aside a space where racism can be challenged. In this light, including antiracism in titles is essential towards creating antiracism methods relevant to the Finnish context. The term ‘antiracism’ provides a space for a discourse specifically on racism in a way that other programmes or discourses do not. There cannot be antiracism in Finland without the word antiracism.
Why is antiracism important for Finland?
Finland is a country that prides itself on equality, fairness and justice. However, as Kehinde Andrews, Professor of Black Studies, writes in his recent book The New Age of Empire: How Racism and Colonialism Still Rule the World: ”The world can only be as equal, [fair and just] as the knowledge it is built upon”. This means that antiracism education provides a lens through which Finland and people in Finland can re-examine and re-educate themselves about these foundational concepts. What do the terms equality, fairness and justice really mean in Finland today from the perspective of racism?
Aminkeng A Alemanji researches on issues of race, racism, antiracism and antiracism education in Finland. His research focuses on developing different strategies of antiracism education in and out of schools. He is currently the Head of program for the Masters of Social Exclusion at Åbo Akademi University
Peruskoulussa luokkayhteiskunta on harvinaisen selvästi näkyvillä, mutta perheiden erilaisten tilanteiden huomioiminen tuomitaan liian poliittiseksi.
Niin kasvatuksessa, koulutuksessa kuin koulutuksen tutkimuksessa on merkittävää, millaista tarinaa maailmasta kerromme.
Koronavirus on herättänyt meidät maailman pienuuteen ja yhteistyön tarpeeseen.
Palo tehdä jotain Lähi-idän rauhan eteen on ajanut englantilaisen nuorisotyöntekijä Detta Reganin kohtaamaan rauhanrakentamisen ristiriidat.
Päiväkodeissa riittää tekemistä, jotta kaikilla lapsilla olisi hyvä olla.
Opettajat ja varhaiskasvattajat, ansaitsisitte rauhan Nobelin.
Keskeisimmät rahoittajamme ovat Opetushallitus, opetus- ja kulttuuriministeriö, ulkoministeriö, oikeusministeriö, aluehallintovirasto ja Euroopan unioni. Olemme projektiorganisaatio ja rahoituksemme tulee pääosin hankerahoituksista ja koulutusmyynnistä.
Rauhankasvatusinstituutti on Unescon virallinen kansalaisjärjestökumppani.
