Turvallisemman tilan lähtökohdat

Turvallisempi tila syntyy toiminnalla

Turvallisempi tila on jatkuvassa muutoksessa ja kehityksessä oleva toimintamalli. Turvallisempaa tilaa pidetään yllä, korjataan ja uusinnetaan yhteistyöllä yhdessä sovittujen ohjenuorien mukaan.

Turvallisempi ja yhdenvertaisempi tila saa sinut tuntemaan olosi kuulluksi, nähdyksi, kohdatuksi, ymmärretyksi ja turvalliseksi. Turvallisempi tila on toimintaa. Turvallisemman tilan luominen on jatkuvaa yhteistyötä, jossa turvallisempaa tilaa ylläpidetään ja kehitetään tässä kappaleessa läpikäytyjen ohjenuorien mukaan. Turvallisemmassa tilassa kaikki sitoutuvat yhdessä pitämään turvallisempaa tilaa yllä ja tekemään tarvittavia muutoksia sen luomiseksi.

Ohjeistukset tehdään aina kunkin yhteisön tarpeista ja lähtökohdista käsin ja ideaalitilanteessa niistä sovitaan yhdessä osallistujien ja järjestäjien kesken. Turvallisemman tilan periaatteista on erityisen tärkeää keskustella ja sopia osallistujien ja järjestäjien kesken yhdessä, mikäli toiminta on toistuvaa tai yhteistyö kestää pitkään. Ohjelistoja ei voi suoraan kopioida käyttöön tästäkään oppaasta, sillä niiden tarkoitus on nousta turvallisemman yhteisön rakentamisesta, yhteisestä halusta, ymmärryksestä ja päätöksestä. Asioita, joita turvallisemman tilan ohjeistuksiin kuuluu, voi alkaa lähestyä seuraavien kysymysten kautta:

Mikä on sallittua vuorovaikutuksessa, osana keskustelua?
Mikä ei ole sallittua?
Mikä tekee minulle turvallisen olon?
Mikä tekee hänelle turvallisen olon?
Miten saan nämä asiat selville?
Mitä tämä vaatii minun käytökseltäni, sanoiltani, kuuntelemiseltani, oppimiseltani?

Sisältö

Pääset tästä suoraan tämän luvun kappaleisiin.

1. Turvallisempi tila ottaa huomioon kaikkien tarpeet

Turvallisempi tila on rohkaiseva ja turvallisen tuntuinen ympäristö, joka kannustaa avoimuuteen, kunnioitukseen, haluun oppia muilta sekä fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen.

Turvallisemmassa tilassa kiinnitetään huomiota ja pyritään olemaan tietoisia arjessa meihin vaikuttavista valtarakenteista ja etuoikeuksista. Siinä nostetaan esiin meidän erilaisten taustojemme merkitys siinä, miten käyttäytymisemme vaikuttaa toisiin ihmisiin. Siinä kiinnitetään huomiota normeihin, turvallisuuden tunteen lähtökohtiin ja edellytyksiin sekä laajennetaan toiminnan ehdot niin, että kaikki tietävät olevansa tervetulleita osallistumaan toimintaan.

Turvallisemman tilan periaatteet auttavat meitä tuomaan arvomme näkyviksi. Esimerkiksi kun inklusiivisuus ja moninaisuus tai positiivinen erityiskohtelu ovat osa yhteisön arvoja, turvallisemman tilan periaatteiden kautta mietitään, miten näiden arvojen toteutumista voidaan vahvistaa ja varmistaa.

Turvallisempaan tilaan kuuluvat aukiselitetyt turvallisemman tilan lähtökohdat tai ohjeet ja niitä voidaan täydentää ryhmäsopimuksella. Tässä luvussa käsitellään turvallisemman tilan syntymisen edellytyksiä, turvallisemman tilan huomioimista jo toimintaa suunnitellessa sekä toimivia käytäntöjä turvallisemman tilan korjaamiseen ja ylläpitoon. Turvallisempi tila rakentuu pala palalta vähitellen ja tässä luvussa käsittelemme, miten pääset alkuun.

Lähteet: Kohti syrjimätöntä koulua – Oma oppimispäiväkirjani, kappale 3.3. Turvallisempi tila. Kirjoittaja Tadeja Pirih.

2. Mikä on turvallisempi tila

Turvallisemman tilan tarkoituksena on ottaa huomioon kaikkien lähtökohdat, ei vain oletetut, normien mukaiset lähtökohdat. Näiden yhdessä sovittujen toimintatapojen tarkoituksena on tehdä keskusteluun ja toimintaan osallistuminen helpommaksi ja turvallisemmaksi myös niille, ketkä eivät yleensä koe oloaan tarpeeksi tervetulleeksi tai turvalliseksi sanoakseen edes ”ehkä” tapahtumakutsuun.

Käytämme nimitystä ”turvallisempi” tila verrattuna ”turvalliseen” tilaan, sillä tilan turvallisuutta tulee ylläpitää. Mikään tila ei ole absoluuttisen turvallinen, eikä sitä voi päättää etukäteen. Turvallisempi tila syntyy toiminnalla, eikä sitä voi vain perustaa olemaan – se pitää luoda olemaan.

Turvallisempi tila sanoittaa yhdessä sovitun toimintakulttuurin tavoitteet ja toiveet käytäntöön. Se ei ole kokoelma yksilöityjä sääntöjä siitä, mikä puheenaihe on sallittu ja mikä ei. Yhteisö luo säännöt ja rajat sille, millä tavalla asioista keskustellaan. Esimerkiksi turvallisemman tilan tavoitteena voi olla ottaa huomioon muiden turvallisuus ja kunnioittava kielenkäyttö toista kohtaan. Tämä toteutuu käytännössä esimerkiksi välttämällä syrjivää puhetta ja poistamalla käytöstä syrjiviä ilmauksia, kun ne tunnistetaan tai niistä huomautetaan.

Olemme koonneet turvallisemman tilan ohjeistuksen järjestömme tapahtumakäyttöön. Voit tutustua siihen ja miettiä, miten ohjeistusta voisi toteuttaa omassa yhteisössäsi.

Ohjeistuksen ensimmäinen kohta on:

Olemme tietoisia niistä oletuksista, joita teemme toistemme sukupuolesta, iästä, vammaisuudesta, ammatista, kielitaustasta, uskonnosta, seksuaalisuudesta, terveydestä, kansallisuudesta, emmekä toimi näiden mukaan. Emme myöskään tee oletuksia toistemme toimintakyvystä tai taustasta perustuen toistemme ulkonäköön, toimintaan tai käytökseen.

Teemme oletuksia ja niiden tekemistä opetetaan meille asenteissa, arvoissa ja siinä, miten yhteiskunta toimii ja kuka siellä näkyy eri rooleissa. Kuka aloittaa keskusteluita politiikassa, kuka järjestää toimintaa, kuka on opettaja, toimittaja, lääkäri, asiantuntija? Tärkeää turvallisemmassa tilassa on tiedostaa se, että tekee oletuksia, ja korjata toimintaansa, kun sen itse huomaa tai siitä huomautetaan.

Turvallisemman tilan ohjeet tarkoittavat sitä, että kaikki sitoutuvat vastuuseen korjata asenteitaan ja pyrkiä toimimaan mahdollisimman hyväntahtoisesti ja hyvin.

Kokoamissamme ohjeissa lukee myös seuraavissa kohdissa:

Kysymme toiminnan ja käytöksen syitä ennen kuin oletamme ja toimimme.
Emme häiriköi, hauku, häiritse, nolaa tai kiusaa toisiamme. Ehkäisemme tämän tapahtumista ja puutumme, jos niin tapahtuu.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos henkilö ei sitoudu tähän prosessiin, hän ei ole tervetullut mukaan toimintaan tai hänet voidaan poistaa tilaisuudesta. Esimerkiksi toisen henkilön mieltymys ja tahto käyttää tietynlaista kieltä ei saa ajaa yli toisen oikeutta olla tulematta loukatuksi. Jos henkilö tietoisesti kieltäytyy korjaamasta esimerkiksi rasistisia tai ableistisia haukkumasanoja ja käyttää niitä muita ryhmän jäseniä kohtaan, hän ei silloin sitoudu yllä mainittuun kohtaan. Turvallisemman tilan säännöt taas lupaavat osallistujalle, joka kohtaa haukkumista arkipäivässään, vaikkapa mikroaggressioiden muodossa, että tilanteeseen puututaan ja sitä korjataan.

Pohdi seuraavia kysymyksiä. Mieti, mikä saa sinut vastaamaan erilaisissa palautteeseen liittyvissä tilanteissa ”kyllä, voin”.

Mistä asioista uskallat tai et uskalla sanoa kanssaosallistujalle? Miksi tai miksi et?
Mistä asioista uskallat sanoa järjestäjälle? Miksi tai miksi et?
Mistä tiedät, että sinua on kuunneltu?
Mistä tiedät, että kuuntelet?
Mistä tiedät, että sinua kuunnellaan ennen kuin esität toiveesi, palautteesi tai tarpeesi?
Mistä tiedät, että sinua on kuunneltu, kun olet esittänyt toiveesi, palautteesi tai tarpeesi?

Miten keskustellaan ja otetaan asioita esiin?

Turvallisempaa tilaa ei voi julistaa yksipuolisesti käsittelemättä sitä, mutta sen syntymiseen voi antaa suuntaa antavat ohjeet. Isommissa yleisötapahtumissa turvallisemman tilan ohjeet voi antaa tiedoksi kutsussa ja verkkosivuilla ja pyytää osallistujia tutustumaan niihin jo etukäteen. Tapahtumaan osallistumiselle voi asettaa ehdoksi sitoutua ohjeistuksiin.

Turvallisemman tilan periaatteet käsitellään tapahtuman alussa esimerkiksi käymällä läpi, mitä kukin kohta tarkoittaa tai muistuttamalla, mistä ohjeet löytyvät ja kehen olla yhteydessä, jos huomaa jonkun toimivan niiden vastaisesti tai jos on häiritsevän käytöksen kohteena tai todistaa sellaista. Jo ensimmäisessä kappaleessa kerrottiin, että turvallisemman tilan lähtökohdat ja ohjeistukset tulee tehdä kustakin yhteisöstä käsin. Ne ovat lähtökohta ja toivottu tila. Joitakin peruslähtökohtia voidaan kuitenkin olettaa kuten jokaisen oikeus fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen ja lain noudattaminen.

Turvallisemman tilan ohjeistusten käyttöön ottaminen ja läpikäyminen ei itsessään tarkoita sitä, että tilassa epäiltäisiin tapahtuvan syrjintää, häiriköintiä tai kiusaamista. Nämä takaavat sen, että jos jotain vastaavaa tapahtuu, yhteisö tai järjestäjä välittää jäsenistään tai osallistujistaan niin paljon, että he ovat miettineet jo etukäteen, miten kaikista pidetään huolta. Ohjeistuksen käyttöön ottaminen ja läpikäyminen on järjestäjätahon vastuunkantoa kaikkien hyvinvoinnista.

Mediassa esiintyy säännöllisin väliajoin kannanottoja, joiden mukaan esimerkiksi rasismista ei saisi keskustella. On kuitenkin eri asia keskustella rasistisesti esimerkiksi sanavalinnoilla ja ennakko-oletuksin kuin keskustella rasismista ilmiönä ja huomioida ihmisten jaksaminen keskustelun aikana esimerkiksi paneeleissa. Kaikilla on oikeus poistua tilanteesta, joka esimerkiksi menee omien rajojen yli ja aiheuttaa psyykkistä tai fyysistä kipua.

Turvallisemman tilan periaatteiden mukaan sen, että henkilön pitää poistua paikalta pitääkseen itsestään huolta, ei tule kuitenkaan olla ensisijainen ratkaisu ja toimintamalli. Tällainen menettely sulkee ihmisiä toiminnan ulkopuolelle ja ulos heitä koskevista keskusteluista ja vaikuttamisesta. Silloin turvallisempi tila on jo mennyt rikki tai sitä ei ole ollutkaan.

Lisäksi ne henkilöt, jotka eivät koe ongelmaksi osallistua keskusteluihin tietyistä aiheista tai koe aihetta tai syrjivää puhetta (tai esimerkkejä siitä) kuormittavana, ovat todennäköisemmin yhteiskunnassa asemassa, jossa heitä ei aktiivisesti syrjitä näiden asioiden takia. On esimerkiksi toisia huomioivaa varoittaa, jos paneelissa lainataan suoraan syrjiviä puheenvuoroja esimerkkeinä*, jotta henkilö voi varautua henkisesti, kokea olonsa huomioiduksi tai pyytää asian käsittelyn siirtämistä tai poistua tilaisuudesta hetkellisesti (esimerkiksi yleisöstä).

Turvallisemman tilan tarkoituksena on ottaa huomioon kaikkien lähtökohdat, ei vain oletetut, normien mukaiset lähtökohdat. Näiden yhdessä sovittujen toimintatapojen tarkoituksena on tehdä keskusteluun ja toimintaan osallistuminen helpommaksi ja turvallisemmaksi myös niille, ketkä eivät yleensä koe oloaan tervetulleeksi tai turvalliseksi edes sanoa ”ehkä” tapahtumakutsuun.

Normeihin sopiminen tarkoittaa tässä kohtaa sitä, ettei henkilön tarvitse miettiä esimerkiksi ihonväriään, uskontoaan, painoaan, toimintakykyään tai vammaansa, kielitaitoaan, seksuaalisuuttaan tai sukupuoltaan osallistuessaan tapahtumaan. Heidän ei tarvitse miettiä myöskään esimerkiksi ruokavaliotaan tai allergioita. Maailma toimii ikään kuin oletuksella jo heitä varten ja heidän tarpeidensa mukaan. Muut joutuvat miettimään, miten helppoa, turvallista tai mahdollista kaikkien ihmisten on osallistua johonkin ja miten helppoa heidän on vaikkapa vastata ”kyllä” tapahtumakutsuun.

Otamme yksinkertaisena esimerkkinä sen, että kasvisruoka tarjoiluvaihtoehdoissa on muuttumassa monissa paikoissa normiksi, jolloin kasvissyöjän ei tarvitse varmistaa, että hän ehtisi syödä ennen tapahtumaa tai pyytää erikseen huomioimaan ruokavalionsa. Hänellä on paljon matalampi kynnys osallistua ja innostua tapahtumasta ilman ylimääräistä huolta.

Turvallisemman tilan periaatteiden sopiminen ja lähtökohtien käyttöön ottaminen tarkoittaa myös sitä, että niillä henkilöillä, joilla on normien mukaan jo matalampi kynnys osallistua, pääsevät opettelemaan hyvänä liittolaisena olemista. Liittolaisuuskin on prosessi. Siitä on hyvä kappale esimerkiksi Kohti syrjimätöntä koulua – Oma oppimispäiväkirjani -oppaassa kappaleessa 3.4 [PDF]. Kun opettelet, mitä on hyvä liittolaisuus, kuuntele erityisesti niitä henkilöitä, joiden liittolainen haluat olla.

Seuraavassa kappaleessa käsitellään sitä, miten tapahtumassa tai toimintaa suunnitellessa tehdään ryhmäsopimus eli mitä asioita halutaan sisällyttää turvallisemman tilan ohjeisiin ja miten yhteisö itse ylläpitää näitä käytäntöjä.

*Tämän kaltainen tapa toimia tunnetaan myös sisältövaroituksina. Muita esimerkkejä sisältövaroituksista ovat fyysisen väkivallan graafiset tai sanalliset kuvaukset, maininta tai kuvaus seksuaaliväkivallasta, sotakuvasto tai eri vähemmistöryhmiin kohdistuvien viharikosten käsittely.

Lähteet. Lähteinä on myös käytetty liittolaisuuteen ja normeihin liittyvissä kohdissa Kohti syrjimätöntä koulua – Oma oppimispäiväkirjani lukuja 3.3. ja 3.4., joissa on kirjoittajana Tadeja Pirih sekä lukua 3.5., jossa kirjoittajina ovat Eeva-Liisa Kiiskilä ja Tadeja Pirih.

3. Ryhmäsopimus ja verkossa toimiminen ryhmänä

Turvallisemman tilan luomisessa on kyse yhdessä tekemisestä ja vastavuoroisuudesta; periaatteita ei tiputeta ylhäältä alaspäin vaan niistä sovitaan yhdessä ryhmän kanssa. Turvallisemman tilan prosessin luomisen voi aloittaa kysymällä ryhmältä mitä he tarvitsevat tunteakseen olonsa turvalliseksi, oppiakseen, osallistuakseen ja tunteakseen olonsa arvostetuksi. Vastausten perusteella voitte yhdessä sopia, kuinka yhdessä jaatte tämän tilan, jonka tarkoituksena on kasvaminen, oppiminen sekä löytäminen.

Mikä on ryhmäsopimus?
Millaisia vaiheita kuuluu ryhmäsopimukseen?
Mikä tekee ryhmän?
Mitä kannattaa ottaa huomioon, kun ryhmä osallistuu verkkotapahtumaan?

Ihan aluksi tila on hyvä nimetä ääneen: “Tämä tila on turvallisempi tila”. Varaa aikaa asiasta keskustelemiseen ennen toiminnan varsinaista alkamista. Ilmoita, että tässä tilassa sovitte tietynlaisesta käyttäytymisestä ja pelisäännöistä, esimerkiksi tekemällä ryhmäsopimuksen.

Ryhmäsopimus voi menetelmänä toimia alustuksena mille tahansa ryhmäprosessille ja se toimii hyvin monenlaisten ryhmien ryhmäyttäjänä. Ryhmäsopimus pohjautuu jokaisen ryhmän jäsenen tarpeisiin.

Voitte myös palata pohtimaan ensimmäisen ja toisen luvun kysymyksiä nyt ryhmässä.

Ryhmäsopimuksen vaiheet

vaihe
Selitä miksi ryhmäsopimuksen laatiminen on tärkeää ryhmädynamiikan kannalta, turvallisuuden tunteen kannalta sekä jokaisen täyden osallistumisen kannalta.
vaihe
Pyydä osallistujia ajattelemaan itsenäisesti ja kirjoittamaan ajatuksensa ylös post it -lapuille (yksi vastaus yhdelle lapulle).
- Mitä tarvitset osallistuaksesi/oppiaksesi hyvin?
- Milloin tunnet, että sinua kunnioitetaan?
- Mitä tarvitset tunteaksesi, että voit olla yhdenvertaisesti osa ryhmää?
vaihe
Ohjaaja kerää vastaukset, lukee ne ääneen ja laittaa samantyyppiset vastaukset aina yhden teeman alle. Kysy jokaisen teeman kohdalla, että “Kuinka voimme kaikki yrittää täyttää nämä tarpeet?”
vaihe
Laatikaa seuraavaksi koko ryhmän kesken ryhmäsopimus, johon kirjoitatte listan kaikista mainituista tarpeista. Jos tarpeen, lisää sopimukseen muutama tärkeimmistä turvallisemman tilan periaatteista.
vaihe
Lukekaa lopuksi ryhmäsopimus yhdessä ääneen ja tarkistakaa, haluaako joku lisätä tai muokata jotakin. Jos kaikki hyväksyvät sopimuksen, siitä tulee yhteinen lupaus kyseisessä tilassa, jota kaikkien odotetaan kunnioittavan. Mainitse myös, että listaan voidaan yhteisellä päätöksellä lisätä asioita ja sopimukseen voidaan viitata aina tarvittaessa. Jokainen allekirjoittaa sopimuksen ja siitä tehdään näin symbolisesti virallinen.

Vinkkejä:

Ryhmäsopimuksen tulee aina olla näkyvissä ja saatavilla ryhmätilassa.
Aina kun uusi henkilö osallistuu prosessiin, se tarkoittaa, että ryhmä muodostuu uudelleen, eli prosessi on toistettava ja tehtävä uusi sopimus.
Sinun tulisi viitata sopimukseen säännöllisesti, jos työskentelet jonkin aikaa saman ryhmän kanssa.
Tämä harjoitus kannattaa aloittaa piirissä istuen, jotta kaikki näkevät toisensa.
On tärkeää tietää, että turvallisemman tilan luominen ja ylläpitäminen on prosessi, joka vaatii muutakin kuin tämän harjoitteen ohjaamisen. Se vaatii jatkuvaa työtä ja sitoutumista. Tämä harjoite voi tukea tätä prosessia.

Verkossa toimiminen ryhmänä ja ryhmäsopimuksen peruslähtökohdat

Myös verkossa syntyy ryhmiä, yhteisöjä ja ryhmätilanteita. Verkossakin on tärkeä kunnioittaa ihmisten omia rajoja ja ottaa huomioon heidän turvallisuudentunteensa sekä erilaiset tavat kommunikoida, tulla kuulluksi ja osallistua keskusteluun.

Verkkotapahtumia järjestettäessä järjestäjä huomioi ja muistaa kysyä tai tiedottaa seuraavat asiat:

Osallistumisen edellytykset ja odotukset:
- Mikkikäytännöt.
- Miten kommunikoidaan (teksti, mikki, yksityisviesti järjestäjälle)?
- Miten pyydetään puheenvuoroa, kuka myöntää puheenvuoron? 
Näkyminen ja näkymättömyys:
- Saako kameran pitää päällä ja olla pitämättä?
- Mitä ruutunimessä näkyy?
Tallenteet ja yksityisyydensuoja:
- Ovatko kuvat tai kuvakaappaukset sallittuja?
- Jaetaanko diat myöhemmin vai tuleeko koontisähköposti?
- Osallistujatietojen ja keskusteluhistorian tallentaminen: kuka tallentaa, tarkastelee, missä säilötään ja miten kauan?
Vuorovaikutustilanteista luettavat asiat:
- Tieto, jota saamme kanssaosallistujista on entistä rajatumpaa ja rajallisempaa kuin kasvokkain kohtaamisessa. Siksi on erittäin tärkeää, ettei tehdä oletuksia tai toimita taustasta tai toimintakyvystä tehtyjen oletusten mukaan vähäisen tiedon perusteella. 
Varmista palauteketjun toimivuus:
- Palautteen yhteystietojen ja palautekanavien ohjeiden tiedottaminen jo alkuvaiheessa tapahtumaa, samoin yhteystiedot esim. häirintäyhdyshenkilöihin.
- Jos joku putoaa langoilta tai tapahtuma venyy, eivät kaikki välttämättä saa loppuvaiheessa tapahtumaa enää tietoja näistä. Voit hyödyntää myös kiinnitettyjä viestejä esimerkiksi chatissa tai osallistujan profiilinäkymässä.

Muista myös verkkosaavutettavuuden tärkeys. Aihetta käsitellään enemmän seuraavassa tämän oppaan luvussa Saavutettavampaa alusta saakka. Verkkotilaisuuksissa voi esimerkiksi olla mahdollisuus viestiä vain tekstitse tai tarjota käyttöön materiaalit etukäteen ruudunlukijalle, jos tapahtumassa pidetään esitelmiä. Muista, että tallenteen tarjoaminen jälkikäteen ei ole osallistamisen menetelmä.

Seuraavassa kappaleessa käydään läpi sitä, mitä sitten tehdään, kun turvallisempi tila menee (hetkellisesti) rikki tai kun käytäntöjä pitää päivittää ja tarkastella. Mitä tehdään kun sattuu jotain? Mitä esimerkiksi tarkoittaa osallistujien aseman ja jaksamisen huomioiminen? Miten annetaan ja vastaanotetaan palautetta?

4. Turvallisemman tilan ylläpitäminen ja korjaaminen

Me haluamme, että kaikilla on kohdattu, kuultu ja turvallinen olo. Me otamme vastuun virheistämme ja haluamme oppia jatkuvasti tekemään tästä tilasta paremman myös niillä kaikilla tavoilla, joita emme ole vielä kerenneet oppimaan.

Miten opit toimimaan uudella tavalla ja pitämään oppimisesi avoinna uusille kysymyksille? Aiemman kappaleen ohjeiden mukaan olette nyt keskustelleet siitä, mikä tekee ihmisille turvallisen, luottavaisen olon ja miten he kokevat olonsa kuulluksi. Tila on julistettu turvallisemmaksi ja ryhmäsopimusta on täydennetty tai käyty läpi.

Asetamme nyt selkeät tavoitteet asioihin, joissa huomaamme puutteita ja mietimme, miten voimme käytännössä auttaa tilannetta. Myöhemmin luvussa käydään läpi sitä, millaisia jatkuvia käytäntöjä voimme ottaa käyttöön, jotta turvallisempi tila jatkaa kehittymistään tai pysyy yllä.

Toive 1: Vähemmän puheenvuoroja käyttävien osallistujien oma toive siitä, että heidän olisi helpompi löytää paikka puheenvuorolle.
- Ratkaisuehdotus: Harjoitellaan kohtaavaa kuuntelemista ja tilan antamista toiselle, popcorn-menetelmää (osallistujat saavat valita milloin ottavat puheenvuoron ennaltamäärätyn puheenvuorojärjestyksen sijaan) tai puheenvuoron kysymistä toiselta kunnioittavasti ja tilaa antaen. Emme vaadi tai päätä ulkopuolelta, milloin hiljaisemman osallistujan tulisi sanoa jotain vaan ohjaamme järjestäjinä keskustelua selkeämmin ohjeistuksin.
Toive 2: Kaikki ovat ajoissa tapahtuman alkaessa.
- Ratkaisuehdotus: Kaikki pyrkivät olemaan ajoissa, mutta jos jotakin sattuu, minkä takia saapuminen myöhästyy, sovitaan tavat toimia. Saavutaanko paikalle silloin tauon aikana tai hiljaisesti perälle siirtymällä ja kenelle myöhästymisestä ilmoitetaan? Näin vältetään myös se, että joku jättää tulematta kokonaan, jos on vähän myöhässä, vaikkapa kulkuvälineiden myöhästymisen takia.
Toive 3: Nimet lausutaan oikein ja niitä taivutetaan oikein.
- Ratkaisuehdotus: Annetaan lupa korjata, kun joku kirjoittaa tai lausuu nimen väärin. Vaikka joku sanoisi, ettei nimen lausuminen väärin haittaa, ei luisteta käytännöstä opetella lausumaan jokaisen nimi oikein.
- Huomioithan, että vaikka tahallaan tai tietämättömyyttään muiden väärinlausumaan nimeen olisi tottunutkin koko elämänsä ajan, se ei tarkoita sitä, etteikö henkilö ansaitsisi tulla kutsutuksi oikein. Ryhmässä pyritään yhdessä siihen, että jokainen ansaitsee tulla kutsutuksi oikein nimellään ja palautetta saa antaa lempeästi. Nimen oikein lausuminen koskee myös ryhmän vetäjiä ja muita osallistujia. Nimen lausumista saavat myös muut korjata, kun henkilö ei ole itse paikalla.
Toive 4: Kohdataan kaikki nuoret yksilöinä, ei ryhmänsä edustajina.
- Ratkaisuehdotus: Puhutellaan ihmisiä heidän omilla nimillään ja viitataan heihin siten, kun he itse toivovat itseensä viitattavan. Ei korosteta kenenkään kansallisuutta, taustaa, uskontoa tai muuta viitekehystä, ellei joku sitä erikseen toivo.
- Turvallisten kohtaamisten luominen on tärkeää kaikille nuorille. Erityisen tärkeää se on kuitenkin niille nuorille, jotka joutuvat kohtaamaan syrjintää ja syrjinnän pelkoa. Rasistisen syrjinnän ja ulossulkemisen kokemukset ovat vähemmistöön kuuluvilla nuorilla yleisiä. Vähemmistöön kuuluva nuori, joutuu usein miettimään, uskaltaako lähteä mukaan uuteen toimintaan ja miten hän tulee kohdelluksi ja kohdatuksi toiminnan piirissä. Näkyviin vähemmistöihin kuuluvat nuoret kohtaavat myös muita enemmän ennakkoluuloja ja tulevat kohdelluiksi ja kohdatuiksi “ryhmän edustajina”, eivät niinkään yksilöinä muiden joukossa. Etenkin nuorisotyöntekijöillä ja muille kasvatuksen ammattilaisilla on merkittävä rooli nuorten identiteetin vahvistajina sekä turvallisen ja yhdenvertaisen kohtaamisen luojina.

Noudata itse järjestäjänä tai ohjaajana sopimusta ja sääntöjä, jotta olet johdonmukainen. Alempana käsitellään keinoja pitää yllä kestävää palautekulttuuria osana työyhteisöä.

Lähde: Antirasimi nuorisotyössä – opas nuorisoalalle, kirjoittaja Hanna Mithiku, RKI, 2023 s. 51.

Turvallisemmassa tilassa jatkuvana viestinä on, että me haluamme, että kaikilla on kohdattu, kuultu ja turvallinen olo. Me otamme vastuun virheistämme ja haluamme oppia jatkuvasti tekemään tästä tilasta paremman myös niillä kaikilla tavoilla, joita emme ole vielä kerenneet oppimaan.

Mitä tarpeita sinulla on? Mitä tunteita se herättää, jos ne eivät täyty?
Tuotko esiin pienet havaintosi vai vasta isot? Miltä sinusta tuntuu silloin?
Miltä sinusta tuntuu, kun onnistut? Haluatko kuulla sen? Miksi?
Miltä sinusta tuntuu, kun epäonnistut tavoitteessasi? Haluatko kuulla sen? Miksi?
Tiedätkö, mikä toimii jo nyt? Entä jos se muuttuu, miten saat sen tietoosi?
Onko sinulla ajatus, että asioita voi muuttaa? Mitä ne ovat?

Palautteen vastaanottaminen

Palaute on nykytilanteen auki sanoittamista. Se voi sisältää esimerkiksi havaintoja ja ehdotuksia toimia toisin tai sanoittaa auki toiminnasta seurannutta oloa tai tunteita suhteessa omaan kohdatuksi ja kuulluksi tulemiseen tai toiminnan tekemiseen mahdolliseksi. Rakentavasti vastaanotetulla palautteella voidaan uusintaa, korjata ja vahvistaa turvallisempaa tekemisen ympäristöä pitkin matkaa. Palautteen antamiselle ja sen käsittelemiselle on hyvä myös varata aikaa nimetysti, jotta järjestäjät ja osallistujat tietävät, että sen antaminen on toivottua.

Varsinkin isoissa ja julkisissa tapahtumissa turvallisemman tilan ohjeiden onnistuneen käyttöönoton merkki on joskus se, että paikalle saapuneiden kohderyhmä on ollut laajempi kuin aikaisemmin ja palautetta ohjeiden vastaisesta toiminnasta ei tule. Joskus palautteen puute voi kuitenkin olla merkki siitä, että tavoitettu kohderyhmä ei ole muuttunut ja tilassa ei ole ollut mitään, mikä ei jo oletuksena vastaisi osallistujien tarpeita.

Esimerkiksi esteellisestä rakennuksesta ei tule palautetta järjestäjille, jos osallistuja ei ole voinut tulla paikalle rakennuksen esteellisyyden takia. Silloin on tärkeää, että myös esimerkiksi sosiaalisen median kautta tullutta palautetta kuunnellaan ja ratkaistaan myös niiden kannalta, jotka eivät ole olleet paikalla tai ovat joutuneet poistumaan tapahtumasta ennen palautteen keräämistä.

Tässä oppaassa on mainittu, että turvallisempi tila on toimintaa ja käytäntöjä. Se on jatkuvaa. Turvallisempaa tilaa ei siis voi tehdä muille annettuna, vaan myös järjestäjät ovat osa sitä. Turvallisempi tila lähtee yhteisön lähtökohdista ja tämä tarkoittaa myös työyhteisöä ja järjestäjiä. Järjestäjillä on valta-asema osallistujiin nähden, mikä tuo myös vastuun siitä, mitä muiden hyvinvoinnin tukemiseksi voi tehdä ja miten asioihin voi vaikuttaa ja puuttua.

Ohjeita järjestäjille:

Kun jotain pitää kehittää tai jotain menee pieleen (tarpeet, mukautukset, tiedotus), tunnusta tapahtunut. Tunnusta tapahtunut itsellesi, järjestäjien kesken ja tiedota siitä osallistujia, joita se koskee. Esimerkiksi, kun osallistumistaan miettivä henkilö ottaa yhteyttä mukautuksista, myönnä, ettei niitä pystytä nyt tekemään, mutta seuraavaan tapahtumaan tai jatkossa huomioitte asian ja päätätte mihin mennessä asia ratkaistaan. Vaihtoehtoisesti annatte syyn, miksi ette voi huomioida pyyntöä, esimerkiksi laitteiden asennuksen osalta.

Kun jotain sattuu tai puutut siihen:
Ota huomioon, että etuoikeudet vaikuttavat siihen, koemmeko että jokin asia loukkaa ja mitä tunteita oletamme heräävän. Ota aikaa myös omille tunteillesi ja epämiellyttävälle kokemukselle ja käsittele niitä.
Oletuksena kaikki haluavat, että yhteinen tavoite onnistuu ja ihmiset haluavat usein tehdä oman ja yhteisen osansa mahdollisimman hyvin. Jos näin ei ole, niin ovatko esimerkiksi tehtävät ja työmäärä jakautuneet epätasaisesti niin, että usko lopputuloksen syntymiseen on kadonnut?
Tunnereaktion validointi. Se pätee myös työssä, sillä jokainen meistä kantaa identiteettiään ja koko ominaisuuksiensa kirjoa mukanaan koko ajan myös työtehtävissä.
Ota tarvittaessa aikaa hoitaa ja käsitellä esille tuleva asia. Asioihin on mahdollista palata, jos mieleen tulee myöhemmin jotain palautteeseen liittyvää. Sopikaa myös, milloin voisi tuntua siltä, että asia on käsitelty.
Varmista, että asioille saa ottaa niiden ansaitseman ajan – ketään ei vaadita toimimaan ja puhumaan saman tien sillä sekunnilla.
Muistakaa käytännöllisten ratkaisujen mukana pitäminen.
Sanoittakaa yhdessä sovittuna ajankohtana syy, miksi asia tapahtui tai tilanne on päässyt syntymään ja miten sen toistuminen ehkäistään.
Tarjoa osallistujille tilaisuus keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa tilanteen ulkopuolella. Älä ehdota sitä ainoaksi ratkaisuksi.
Mitä minun pitää vielä oppia, mitä en ole ehtinyt, voinut, saanut mahdollisuutta oppia vielä? Anna tilaisuus oppia, myös itsellesi.

Luottamus asioiden korjaamiseen ja vastuu huolenpidosta

Toiminnasta ja jatkuvasta luottamuksen ylläpitämisestä saadaan vakiinnutettua käytäntöjä monella tavalla. Käsittelimme aiemmin näissä kappaleissa sitä, mitä turvallisemman tilan lähtökohdat vaativat, joten tässä muutamia ehdotuksia, miten lähtökohdista saadaan pysyviä jatkumoita toimintaan. Tärkeää on tiedotus ja luottamuksen ylläpitäminen yhdenvertaisilla käytännöillä. Tässä auttaa se, että kaikki ovat tietoisia turvallisemmasta tilasta ja siitä, mitä se tarkoittaa sekä voivat kysyä siitä ryhmään tai tilaan liittyessään. Lisäksi palautekäytäntöjen sopiminen jo alkuvaiheessa on tärkeää turvallisemman tilan ylläpitämisen kannalta.

Voit kokeilla esimerkiksi jotain seuraavista tavoista luoda turvallisemman tilan ylläpitämiselle jatkuvuutta:

Kun ryhmä laajenee ja siihen tulee uusi työntekijä tai jäsen, esittele hänelle turvallisemman tilan periaatteet ja ryhmäsopimus. Anna hänelle mahdollisuus esittää sen sisällöstä (käytännön) kysymyksiä.
Aina, kun tulee tilanne, jossa turvallisempaa tilaa korjataan, muistuttakaa, että turvallisempi tila on prosessi ja tarve korjata jotain tilannetta ei ole ryhmän epäonnistuminen, vaan tilaisuus oppia ja parantaa toimintaa.
Tunnista yksilölliset tarpeet esimerkiksi kommunikaatiossa, aikatauluissa, siirtymissä ja aistiympäristöissä.
Kiinnitä huomiota heihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän hiljaisia. Varmista sensitiivisesti haluaisiko henkilö esimerkiksi osallistua enemmän, eri tavalla, tarvitaanko tukea vai nauttiiko työntekijä hänen hiljaisesta roolista omasta valinnastaan.
Ole valmis muokkaamaan ohjeita ja ottamaan niitä uudelleen käsittelyyn ryhmän kanssa.

Kun sattuu jotain tai turvallisempaa tilaa loukataan:

Yritä ymmärtää syy tapahtuneelle.
Myönnä, että jotain sattui tai tila ei ole tällä hetkellä turvallinen (niin turvallinen kuin tavoitellaan). Älä jätä asiaa huomiotta.
Tarkista, millaisessa tunnetilassa osallistujat ovat.
Kun tilannetta aletaan purkaa, yhden jäsenen tarpeet kontaktiin ja keskusteluun eivät saa mennä toisen jäsenen tarpeiden yli liittyen olotilan säätelyyn, tarvittavaan aikaan ja omiin rajoihin.
Varmista mahdollisuus ottaa tilanteen selvittämiselle myöhemmin aikaa. Anna mahdollisuus poistua.
Yritä varmistaa, ettei ketään loukata (enempää).
Jos turvallisen tilan rikkoutumiseen liittyy jokin yksittäinen henkilö tai henkilöitä, varmista erillisessä keskustelussa heidän kanssaan, että he ymmärtävät tekojensa vaikutuksia sekä omia ja muiden tarpeita.
Sopikaa vetäjien ja järjestäjien kanssa jo hyvissä ajoin etuajassa käytännöistä, joilla hoidetaan haastavat tilanteet. Sopikaa myös, mitä teette ja miten käsittelette asian, jos saatte palautetta ja jollakulla osallistujalla ei ole (enää) turvallinen olo.
Varmista, että osallistujilla ja sinulla vastuuta kantavana on mahdollisuus keskustella ja saada tukea myös tilanteen ja ryhmän ulkopuolelta.

Sovella erityisesti haastavissa tilanteissa restoratiivisia käytäntöjä eli tilannetta korjaavia tapoja toimia. Niihin kuuluu myös erilaisia dialogimenetelmiä, ongelmanratkaisumenetelmiä, empaattista kuuntelemista sekä luottamusta jälleenrakentavia harjoitteita. Anna toiminnalle myös tilaa korjata tapahtunut.

Kannusta virheen tehnyttä oppimaan virheestään, mutta älä vastuuta kouluttamisesta henkilöä, joka on ollut loukkauksen tai häirinnän kohteena. Ohjaa sen sijaan järjestäjänä henkilö oppimaan muualta, esimerkiksi verkkosivuilta, lähteistä tai keskustele hänen kanssaan erikseen sovittuna ajankohtana.

Seuraavassa luvussa käsitellään saavutettavuuden ottamista mukaan suunnittelun alkuvaiheessa. Kuten moni meistä tapahtumanjärjestäjistä tietää, ennen ensimmäistä tapaamista tai infosähköpostia on useita eri suunnitteluvaiheita, vuosien kokemus vastaavanlaisesta toiminnasta ja paljon keskustelua. Seuraava kappale ohjeistaa sinulle, miten otat saavutettavuuden mukaan alusta saakka. Kanna lukiessasi mukana tämän kappaleen tietoja siitä, miten turvallisemman tilan toimintamalli herättää arvojanne eloon ja käytäntöön. Kanna myös mukanasi vastauksia niihin kysymyksiin, miten tiedät ihmisten tulevan kuulluksi ja kohdatuksi tarpeineen ja tunteineen.

Lähde: Kohti syrjimätöntä koulua – Oma oppimispäiväkirjani. Luku 3.5, s. 163–174. Kirjoittajat Tadeja Pirih ja Eeva-Liisa Kiiskinen.

Luvun on kirjoittanut Aava Ruokolainen.

Lähteet

Antirasimi nuorisotyössä – opas nuorisoalalle, RKI, 2023.
Kohti syrjimätöntä koulua – oma oppimispäiväkirjani [PDF] luvut 3.3., 3.4 ja 3.5.
Transforming Hate – Vihapuhekulttuurin muuttaminen nuorisotiloissa [PDF]. Kasvatus- ja menetelmäopas nuorten kanssa työskenteleville, RKI, 2018.
Transfroming Hate – Vihapuhekulttuurin muuttaminen nuorisotiloissa, käytännön työkaluja [PDF].

Luvut

Aurinkolasien toisen linssin takaa kurkkaa kaksi valkoihoista ihmistä. Toisen linssin takaa kurkkaa ruskea ihminen. Linssit ovat värikkäät, mutta eri sävyiset.

Saavutettavampaa alusta saakka

Saavutettavuus on osa yhdenvertaisuutta ja turvallisempia tiloja. Saavutettavuuden ja esteettömyyden tavoitteena on turvata vammaisten perusoikeudet ja tehdä niistä osa toiminnan ja tilojen pysyviä käytäntöjä.

Piirretyssä kuvassa kaksi nuorta kiipeilevät hymyilevän ja mököttävän naamion ympärillä.

Luovat turvallisemmat tilat

Kun tila on luotu turvalliseksi ja saavutettavaksi kaikille osallistujille, luovuuden on mahdollista päästä kukoistamaan.

Rauhankasvatusinstituutti