Tekstivastine – 40 näkökulmaa rauhaan, Leif Hagert 

Videolla puhuu Leif Hagert, Suomen Romaniyhdistyksen ja Romaninuorten neuvoston puheenjohtaja. Videon taustalla soi leppoisa kitaramusiikki.  

Leif Hagert istuu sisällä huoneessa ikkunan ääressä. Ikkunasta näkyy keltalehtisiä puunoksia ja Helsingin Kulttuuritalon etusivu. Leif katsoo kameran takana olevaan haastateltavaan ja hymyilee.  

Leif sanoo: 

Romanilapsia olisi hyvä kohdata ihan samalla lailla kuin niitä muitakin luokalla olevia lapsia. Vaatia yhtä paljon kuin muiltakin lapsilta ja jos on tuen tarvetta niin silloin sitä tukea opiskeluihin täytyy myös antaa ja tarjota. Monen romanilapsen annetaan ikävä kyllä vieläkin alisuorittaa koulussa, opiskeluissa. Esimerkiksi poissaoloja voidaan perustella sillä, että se kuuluu heidän kulttuuriin tai että he ovat vaan tommosia että ei niin täsmällisesti tunneilla tai ovat poissa. Ja tämähän ei pidä paikkaansa ja tämä on semmoinen kohta mihin kouluhenkilökunnan täytyy ehdottomasti puuttua. Pitää vaatia yhtä paljon kuin muiltakin oppilailta.  

Kun mä oon puhunut ystävieni kanssa, jotka ovat romaneita ja kysynyt että miksi juuri he ovat saaneet ammattitutkinnon tai jatkaneet opiskeluita siitä vielä pidemmälle niin poikkeuksetta siellä on yksi tekijä jokaisella ollut ja se on sieltä peruskoulusta opettaja, joka on kannustanut ja tukenut.  

Se kannustaminen ja tukeminen, mitä koulun puolelta, siltä opettajalta, on tullut, niin se on ilmeisesti ollut semmosta yksilön kohtaamista. Siinä ollaan huomioitu se romanioppilas ja sen ne tarpeet ja haasteet opiskelussa ja tuettu niissä. Silloin esimerkiksi ollut ihan sellaista, että on tsempattu sitä oppilasta niissä koulutehtävissä, läksyissä, tenteissä, mitä on tullut ja sitten myös käyty opintopolkua yhdessä läpi, että mitä tulevaisuudessa voisi tehdä ja mitä sitä varten tarvii opiskella.  

Meillä on Suomessa mahtavia opettajia mutta valitettavasti tästä riippumatta edelleen romanilapset kohtaavat syrjintää ja rasismia myös koulussa. Se voi muun muassa olla nimittelyä, se voi olla negatiivisia stereotypioita, joita siellä toistellaan. Ja myös oletuksia, että koska olet romani, olet jonkinlainen tai tietynlainen. Jos sä saat itsesi kiinni rasistisista ajatuksista esimerkiksi, niin pidä huoli siitä, että ne eivät rupea näkymään käytännössä tai sun puheissa tai toimissa. Jos sä kuulet, että joku sun kollega tai joku muu koulun henkilökuntaa tai oppilas käyttäytyy rasistisesti, niin reagoi siihen. Tee selväksi, että se ei oo ok.  

Tulevaisuuden yhteiskunta, jossa ei olisi rasismia, niin siellähän kaikki olisi ihan samalla viivalla. Kaikilla olisi ihan samat mahdollisuudet. Me nähtäis eri ammateissa eritaustaisia henkilöitä. Meillä olisi mitä luultavimmin romanikansanedustaja ja ehkä romaniministeri, romaniuutistenlukija ja muuta vastaavaa. Me nähtäis moninainen yhteiskunta silloin.  

Opettajille voisi laittaa sellaiset terveiset, että teette hyvin tärkeää tärkeää työtä. Se mitä te teette peruskoulussa, niin se on käytännössä sitä, että te valatte sen perustuksen, mistä nuori lähtee elämää kohti ja jokaisella pitäisi olla yhtä vahva se perusta. Ja teidän tehtävä on varmistaa se, että kaikilla on samat oikeudet ja mahdollisuudet elämään.  

Kuva siirtyy Leifistä loppunäkymään. Lopussa on Rauhankasvatusinstituutin logo purppuralla ja alla tekstiä. Tekstissä sanotaan, että näkökulmasarjaa tukee Ulkoministeriön eurooppatiedotus.fi.