Sadutus
Mitä sadutus on?
Sadutus on menetelmä, johon tarvitaan vain kirjoitusvälineet, kertoja sekä kuuntelija. Sadutus antaa puheenvuoron lapselle tai nuorelle ja kutsuu puhumaan, kuuntelemaan sekä kohtaamaan. Sen avulla voi tutustua paremmin lapseen ja nuoreen, oppia näkemään maailmaa lapsen tai nuoren näkökulmasta sekä rakentaa uudenlaista vuorovaikutuksen kulttuuria. Sadutuksella voi tukea lapsen puheen kehitystä sekä vahvistaa lapsen kiinnostusta kirjoittamiseen sekä lukemiseen.
Lähde: Liisa Karlsson
Ohje
Kerro satu (tai tarina).
Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot.
Lopuksi luen tarinasi
ja voit muuttaa tai korjata sitä, jos haluat.
Sadutusohjeen tarkempi kuvaus
1. Kerro satu!
Kehotus – ei kysymys, koska kysyminen ohjaa piiloviestillä vastauksen sisältöä. Kehotus on avoin pyyntö. (Riihelä, 1996, 2001) Lähtökohtaoletus on, ettei kertomista tarvitse kenellekään erikseen opettaa, eikä kertoja liioin tarvitse saduttajan valitsemia virikkeitä keksiäkseen tarinan. Kaikilla ihmisillä on sisäinen luovuuteen pyrkivä oma tarinamaailmansa. (Stern, 1992)
2. Minä kirjoitan sen ylös juuri niin kuin sinä sen kerrot.
Saduttaja kertoo olevansa valmis aktiiviseen kuuntelemiseen ja kirjoittamiseen. Tarina syntyy ensimmäisen kerran kertojan mielessä ja muuttuu yhteiseksi, kun hän kertoo sen ääneen. Kolmannen kerran satu syntyy muuntuessaan puheesta kirjoitukseksi. Yhdessä tekemällä satu saa käsin kosketeltavan muodon.
Yhteisöllisyyteen pyrkiminen on ihmisen perusominaisuuksia (Corsaro 1997, Riihelä 2000) ja sadutusmenetelmä tekee kahden ihmisen tavoitteesta yhdessä koetun tilanteen. Sadutuksen roolijako tuo vaihtelua perinteisiin kasvattajan tai opettajan ja lapsen välisiin roolijakoihin. Sadutustilanteessa ollaan yhdessä työskentelemässä kohti yhteistä tavoitetta eli sadun kirjaamista luettavaan muotoon ja lapsi on se, joka määrittelee sadun sisällön ja juonenkulun. Saduttaja tukee toiminnallaan kertojan valitsemaa tapaa ilmaista itseään, mitään muuttamatta ja mitään lisäämättä. (Karlsson 2000).
3. Kun satu on valmis, luen sen sinulle ja voit muuttaa jotakin, jos haluat.
Sadun kirjoitettua versiota luettaessa satu saa neljännen muotonsa, nyt kuuntelijan ja kirjoittajan ja lukijan kertojapersoonallisuuden värittämänä. Ääneen lukemisen aikana tai sen jälkeen alkuperäinen kertoja saa muuttaa tarinassa jotakin, jos näkee sille tarvetta.
Tekijänoikeus omaan tarinaan säilyy kertojalla koko ajan. Sadutusmenetelmä tuo näkyväksi kertomusten dynaamista luonnetta. Henkilökohtainen kertomus on esittäjän valitsemasta näkökulmasta aina oikeanlainen. Kuulluksi tuleminen omien kokemustensa kautta vahvistaa itsetuntoa ja tukee hyvää kommunikaatiota kertojan ja sadun kirjaajan välillä. (Riihelä 1991).
Sadutus lyhyesti:
Sadutuksessa:
- lapset ja nuoret kertovat ajatuksistaan ja kokemuksistaan tarinan muodossa
- aikuinen on kuuntelija, kirjaaja ja ääneen lukija
- tärkeintä aikuisen roolissa on kuunteleminen
- olennaisinta kertojan roolissa on vapaaehtoisuus.
Sadutus:
- on keksitty ja sitä on kehitelty Suomessa
- on levinnyt Pohjoismaihin ja muualle maailmaan
- sopii kaikenikäisille
- kasvattaa itseluottamusta
- rohkaisee itseilmaisuun.
Saduttaa voi:
- kahdestaan tai ryhmässä
- opettajan tai ohjaajan kanssa
- ystävien ja sisarusten kesken
- vanhempien ja lasten kesken
- milloin ja missä tahansa: ulkona, sisällä, junassa, metsässä, majassa, luokassa.