Rauhaa ei ole pelkästään sodan tai suoran väkivallan puuttuminen vaan syrjimätöntä, yhdenvertaista ja ennakoitavaa elämää osana yhteiskuntaa. Rauhanomaisessa yhteiskunnassa työskennellään yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon parantamiseksi ja kaikilla asukkailla on pääsy oikeuspalveluiden pariin. Rauhan toteutumista voidaan edistää oikeudenmukaisuudella sekä yhteisistä sopimuksista ja niiden taustalla olevista periaatteista keskustelemalla niin yksityisessä elämässä kuin valtiollisenkin toiminnan tasolla. Rauha edesauttaa kestävää kehitystä ja samaan aikaan kestävän kehityksen tukeminen edistää rauhaa. 

Rauhaa voi olla valtioiden kesken ja niiden sisällä. Valtioiden välillä rauha näkyy luottamuksellisina valtioiden välisinä suhteina sekä toimivana kansainvälisenä yhteistyönä. Rauhan toteutumista täytyy ylläpitää ja tukea ratkaisemalla konflikteja tai muita ristiriitoja, mitä ihmisten, ryhmien tai valtioiden välillä ilmenee.  

Valtion sisällä yhteiskuntarauhan toteutuminen näkyy kansalaisten yhdenvertaisena kohteluna, tasa-arvona ja yhtäläisinä vaikuttamisen mahdollisuuksina. Jotta ihmiset pystyvät elämään keskenään ja itsensä kanssa rauhassa, heidän fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeensa täytyvät olla riittävässä määrin tyydytettyjä. Ihmisten täytyy siis voida tarpeeksi hyvin ja yhteiskunnan resurssien tulee olla riittävän oikeudenmukaisesti jaettuja, jotta yhteiskunta voi toimia rauhanomaisesti. 

Rauhanpäivän taustaa

YK:n yleiskokous nimitti syyskuun kolmannen tiistain rauhanpäiväksi vuonna 1981, Vuoden 2001 New Yorkin terrori-iskujen jälkeen YK:n yleiskokous päätti siirtää rauhanpäivää vietettäväksi joka vuosi 21. syyskuuta. Samaan aikaan YK:n yleiskokous päätti, että rauhanpäivänä kehotetaan maailman valtioita, ihmisryhmiä ja yksilöitä pidättäytymään väkivallasta rauhanpäivänä.  

”Niin kuin maa kasvaakseen tarvitsee sadetta ja aurinkoa, niin myös ihmisen kasvu vaatii vapautta, tietoa ja kauneutta.” – Katri Vala.