Koulutussuunnittelija Maria Aikio: Opetussuunnitelmiin on saatava lisää tietoa saamelaisista

Suomalaisissa kouluissa on todella niukasti tarjolla tietoa saamelaisista ja saamelaisesta kulttuurista. Tämä todettiin opetus- ja kulttuuriministeriön joulukuussa 2020 julkaisemassa selvityksessä. Sen mukaan peruskoulun oppikirjoissa on vain vähän tietoa saamelaisista, ja toisinaan tieto on jopa virheellistä. Vaikka tulos ei yllätä, oli hätkähdyttävä lukea, miten järkyttävän vähän tietoa kirjoissa oli tarjolla.

Selvityksessä käytiin läpi suomen- ja ruotsinkieliset perusopetuksen oppimateriaalit: niin oppikirjat kuin opettajien materiaalit, yhteensä 547 teosta. Selvityksen mukaan oppikirjoissa saamelaiset mainitaan tyypillisesti vain esihistorian yhteydessä, saamen kielet pelkistetään yhdeksi kieleksi, ja kirjojen kuvitukset toistavat stereotyyppisiä käsityksiä saamelaisista. Oppikirjat on myös kirjoitettu sillä oletuksella, että lukija ei ole saamelainen, mikä jättää saamelaiset oppilaat kokonaan ulkopuolisiksi, kun heidän kulttuuriaan käsitellään koulussa. Räikeimpiä virheitä löytyy kuvituksista, joissa esiintyy muun muassa valtaväestön edustajia pukeutuneina epäaitoihin saamenpukuihin. Oppilaille on tarjolla tavattoman vähän tietoa saamelaisista ja tämä on paitsi menetys heille, myös vahingoksi saamelaisille. Puuttuva tieto on helppo korvata ennakkoluuloilla ja virheellisillä uskomuksilla.

Moni saamelainen päätyy paikkaamaan perusopetuksen jättämiä aukkoja suomalaisten sivistyksessä: kerromme, paljonko meitä asuu Suomessa, kuinka itse asiassa saamen kieliä on peräti yhdeksän ja suurin osa Suomessa asuvista saamelaisista asuu etelän isoissa kaupungeissa. Ihmiset ovat yleensä vilpittömän kiinnostuneita ja päivittelevät hieman häpeissään, miten tietävätkin niin vähän saamelaisista. Myös saamelaiset lapset ja nuoret voivat joutua tietokirjan rooliin luokissaan: he päätyvät esimerkiksi omasta kulttuuristaan, resurssiksi muille oppilaille ja opettajilleen. Tämä on raskas tehtävä ja asettaa heidät eriarvoiseen asemaan muihin oppilaisiin nähden.

Sen lisäksi, että yksittäinen saamelainen voi joutua toimimaan koko kansansa edustajana keskustelutilanteissa, saamelaistiedon puute johtaa saamelaisia syrjivään ja saamelaista kulttuuria vahingoittavaan päätöksentekoon. Päättäjiltä puuttuu tietoa sekä saamelaisesta kulttuurista erityisesti että alkuperäiskansojen asemasta yleisesti. Saamelaisten perinteiset elinkeinot ovat vaarantuneet toistuvasti, kun kaivostoiminta tai energiantuotanto tarvitsee lisää maata. Näin käy huolimatta siitä, että alkuperäiskansana saamelaisten mahdollisuus harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan on taattu perustuslaissa. Suomessa on pyritty hyötymään saamelaisesta kulttuurista esimerkiksi matkailussa, toisaalta on haluttu sulauttaa saamelaiset suomalaisiin. Asuntolakouluissa pyrittiin vielä 1970-luvulla kasvattamaan saamelaislapsista hyviä suomalaisia kieltämällä heitä puhumasta omaa kieltään, minkä lisäksi omasta perheestä erillään asuminen vieraannutti lapsia kulttuuristaan. Toisaalta aktiivisen vaikuttamistyön ja neuvottelujen tuloksena lainsäädännöllä on saatu turvattua saamelaisten oikeuksia erityisesti 1990-luvulta lähtien, jolloin muun muassa perustettiin saamelaiskäräjät. Jos tästä kaikesta kerrottaisiin oppikirjoissa, tulevaisuuden päättäjillä olisi vankempi tietopohja saamelaisia koskeville päätöksilleen.

Oppikirjojen perustana ovat opetussuunnitelmat, joten on syytä kääntää katse opetussuunnitelmiin, jos haluamme lisätä tietoa saamelaisista yhteiskunnassamme. Opetussuunnitelmat määrittävät paitsi oppikirjojen sisältöä, myös sitä, mitä opettajat ehtivät käsittelemään oppitunneillaan. Yksittäiselle opettajalle sälytetään suuri vastuu, jos hänen pitää ilman valmiita materiaaleja tai opetussuunnitelman suomaa tukea ja aikaa käsitellä saamelaista kulttuuria oppilaidensa kanssa.

Kävin läpi perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmia saamelaisaiheiden näkökulmasta. Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien yleisissä osissa saamelaiset mainitaan kaksi kertaa. Kerran todetaan, että opetuksen ihmisoikeuskäsitys perustuu ihmisoikeussopimuksiin sekä lisäksi saamelaisten osalta YK:n alkuperäiskansajulistukseen. Toisessa kohdassa tavoitteeksi kuvataan, että koulu on oppiva yhteisö, joka tuo esille ”saamelaiskulttuurin ja eri vähemmistöjen merkityksen.” Muuten saamelaiset ovat esillä vain saamelaisten opetuksesta kertovissa kappaleissa sekä lukiossa yhdessä valinnaisessa historian moduulissa.

Perusopetuksen arvoperustassa todetaan, että opetus tukee oppilaan kulttuurisen identiteetin rakentumista. Saamelaisista mainitaan erikseen sekä perusopetuksen että lukion opetussuunnitelmissa, että tavoitteena on suoda heille mahdollisuus kasvaa kulttuuriinsa. Nämä hyvät tavoitteet eivät toteudu, jos saamelaistietoa ei ole edes historian tai yhteiskuntaopin opetussuunnitelmissa, missä se olisi mitä luontevin aihe.

Saamelaistiedon lisääminen opetuksessa on tärkeää, kun halutaan kasvattaa saamelaisia lapsia ja nuoria osaksi saamelaista yhteisöä. Se on myös tärkeää kaikkien saamelaisten kannalta. Tulevaisuudessakin valtaväestön päätökset koskettavat myös saamelaisia, ja jotta päätökset tukisivat saamelaisten rikkaan kulttuurin säilymistä, päättäjien on tarpeen tietää keitä saamelaiset ovat ja millainen yhteinen historia saamelaisilla ja suomalaisilla on.