Skip to content

Intersektionaalisuus, solidaarisuus ja luottamus

Toimiessani aikoinani maahanmuuttajanuorten koulutusavustajana vierailimme opetusryhmämme kanssa kerran taidenäyttelyssä. Näyttelykierroksen loppupuolella eräs ei-valkoiseksi rodullistettu nuori jekutti yhtä näyttelyn opasta. Hän kertoi oppaalle minun olevan venäläinen, ja opas totesi hämmästyneenä minun puhuvan verrattain hyvää suomea ulkomailta tulleeksi. Kerroin kuitenkin oppaalleni olevani suomenkielisestä perheestä, nuoren kanssa sitten heitin ylävitosen hänen onnistuneelle kepposelleen.

Edellä kerrottu anekdootti tuo esiin erilaisia rakenteellisia dynamiikoita ja valtasuhteita. Ensinnäkin voimme huomata, miten etnisyys ja kansalaisuus risteävät ajattelutavoissamme ja toiseksi millaiseksi minun ja nuoren välinen solidaarisuus ja luottamus muodostui. Analysoin tätä myöhemmin lisää, mutta tässä kohtaa haluan korostaa, miten keskeistä luottamus ihmisten välillä on ja miten se voi muuttaa maailmaa.

Luottamuksen ansaitseminen ei tapahdu hetkessä eikä liioin solidaarisuuden mukana tuleva muutosvoima. Nuorten kanssa toimiessa se vaatii nuorten hyväksyntää, avointa dialogia nuorten toiveiden ja tarpeiden suhteen sekä heidän kohtaamistaan yksilöinä. Yksi keskeisistä tavoista saavuttaa luottamus onkin tunnistaa kunkin nuoren yksilöllisyys sekä se, millaisia yhteiskunnallisia eroja ja erilaisia tarpeita nuorten keskuudessa on. Tämän vuoksi valotan kirjoituksessani intersektionaalisuuden ja luottamuksen välistä suhdetta. Ensiksi kerron intersektionaalisuudesta, sen jälkeen luottamuksesta.

Intersektionaalisuus ja yhteiskunta

Intersektionaalisuus on nykyään monille tuttu käsite, jonka kehitti musta feministi ja oikeustieteilijä Kimberlé Williams Crenshaw. Crenshaw kehitti käsitteensä kuvaamaan mustien naisten syrjintää työpaikalla; heitä ei syrjitty naisina, sillä valkoiset naiset saattoivat edetä urallaan, eikä heitä syrjitty mustina, sillä mustat miehet saattoivat edetä urallaan. Kuitenkin oli mitä ilmeisintä, että mustia naisia syrjittiin työpaikalla. Mustien naisten kokemaa syrjintää Crenshaw sanallisti intersektion, tienristeymän, metaforan kautta: miten rasistinen syrjintä ja naisten syrjintä ristesivät mustien naisten kohdalla ja miten heidän syrjintänsä poikkeaa mustien miesten ja valkoisten naisten kokemasta syrjinnästä.

Crenshawin käsite jäi elämään ja nykyään sitä käytetään kuvaamaan, miten erilaiset syrjintäperusteet tuottavat kasautuvia tai erityisiä syrjinnän muotoja. Alkujaan tutkijat ja aktivistit käyttivät intersektionaalisuutta kuvaamaan rasistisen syrjinnän ja sukupuolittuneen syrjinnän risteymiä, mutta käsitteen potentiaali mahdollisti sen, että sitä pystyi hyödyntämään erilaisten syrjintäperusteiden kanssa sekä muissakin konteksteissa kuin työpaikkasyrjinnässä. Suomen kontekstissa yhdestä lukuisista esimerkeistä käy se, miten romaninainen tulee kohdatuksi miesvaltaisella koulutusalalla maassa, jossa romaneihin kohdistuu käsittämättömän paljon ennakkoluuloja ja syrjintää. Vaikka tutkittavien ilmiöiden määrä kasvoi ja eri ilmiöiden taustalla olevat dynamiikat vaihtuivat, intersektionaalisuus säilytti käyttövoimansa.

Crenshaw on visualisoinut intersektionaalisuuden ideaa vertaamalla ihmisen yhteiskunnallista sijaintia, positiota tienristeykseen: yhteiskunnassa elävän ihmisen positio yhteiskunnassa määräytyy erilaisten valtasuhteiden risteymissä. Tällainen mahdollisuus hyödyntää selkeää metaforaa on sosiologi Patricia Hill Collinsin mukaan se syy, miksi intersektionaalisuus on jäänyt käsitteenä elämään ja kehittymään. Metaforien avulla pystymme jäsentämään todellisuutta eli ne tarjoavat ajattelullemme työkaluja. Intersektionaalisuuden ohella tai sijasta voisimme käyttää myös muunlaisia työvälineitä yhteiskunnallisten erojen samanaikaisuuteen tietyissä tilanteissa ja dynamiikoissa, mutta intersektionaalisuus on osoittautunut olevan näistä kaikista hedelmällisin.

Yhteiskunnassa elävän ihmisen positio yhteiskunnassa määräytyy erilaisten valtasuhteiden risteymissä.

Itse haluaisin täydentää ideaa erojen risteämisestä sillä, että huomioisimme myös erojen yhteen kietoutumisen. Yhteiskunnalliset erot eivät ole irrallaan toisistaan vaan nämä erot jäsentyvät aina kulloisenkin yhteiskunnallisen järjestelmän mukaan. Toisin sanoen: vaikka erilaisia valta- ja alistussuhteita voidaan tarkastella erillisinä, ne ovat muotoutuneet nykyisten dynamiikoiden mukaisiksi yhden yhteiskuntajärjestelmän sisällä. Tämän vuoksi yhtä valtasuhdetta ei voida purkaa tai haastaa ilman, että pyrimme purkamaan niitä kaikkia tai muuttamaan järjestelmää.

Intersektionaalisuus, valta ja luottamus

Kolme seuraavaa periaatetta voidaan sanoa olevan intersektionaalisen viitekehyksen ytimessä:

  1. Intersektionaalisuuden viitekehys on vallan analyysiä: sen avulla voidaan ymmärtää, miten erilaiset syrjinnän ja alistamisen perusteet risteävät keskenään ja millaisia dynamiikoita niihin liittyy. Se on sitä hyödyntävän toimijan analyysiä monipuolistava ja herkistävä työkalu.
  2. Intersektionaalisuus tarkastelee sosiaalisia suhteita. Vaikka ihmisen positio yhteiskunnassa muuttuu, se on aina suhteessa muihin ihmisiin.
  3. Intersektionaalisuuden kantavana voimana on muutos: Crenshaw on korostanut, miten valta-analyysistä on siirryttävä valtasuhteiden muuttamiseen ja syrjinnän purkamiseen. Intersektionaalisuus ei ole vain asioiden kuvaamista, se on niiden muuttamista.

Intersektionaalinen viitekehys kytkeytyy ratkaisevasti valtasuhteiden tunnistamiseen ja muuttamiseen. Yksi tapa hahmottaa valtaa on hyödyntää feministisen teoreetikon Amy Allenin hahmottelua vallasta. Valta on toisaalta yksilön kykyä johonkin, se on alistussuhde ja toisaalta se on ihmisten välisen solidaarisuuden myötä syntyvää. Alussa kertomani anekdootti voi auttaa ymmärtämään tätä käsitystä vallasta ja solidaarisuudesta.

Rodullistetulla maahanmuuttajanuorella oli kyky huomioida ja kääntää päälaelleen valkoisuuteen ja suomalaisuuteen perustuva dynamiikka esittelemällä minut venäläisenä. Venäläisyyteen on liittynyt Suomessa lähes aina toiseutta ja sen suhde eurooppalaisuuteen ja valkoisuuteen on historiallisesti ollut ambivalentti. Nuoren kyky haastaa tätä valkoista solidaarisuutta tuo ilmi, miten valkoisuus sulkee ulkopuolelleen ei-valkoiseksi rodullistettuja ja miten se on alistussuhteen taustalla. Arvioin, että nuoren luottamus tai halu luottaa minuun kuitenkin muodosti välillemme sellaisen solidaarisen suhteen, joka purki valkoista solidaarisuutta. Tämä on yksi mahdollinen väylä, jota pitkin antirasistinen solidaarisuus voi muodostua ihmisten välille.

Jekku ei olisi myöskään onnistunut, mikäli se ei olisi tullut nuoren aloitteesta. Vain hänellä oli siinä tilanteessa mahdollisuus tuoda esiin valkoisuus itsestään selvänä kategoriana suomalaisessa yhteiskunnassa ja kääntää se päälaelleen. Marginalisoitujen omaehtoinen toimijuus on tällaisen solidaarisuuden lähtökohta. Enemmistöön kuuluvien tehtävänä on osoittaa olevansa tämän yhteistoiminnan kannalta luotettavia toimijoita ja antaa tilaa marginalisoitujen omalle toimijuudelle.

Anekdootissa me kaikki olimme miesoletettuja, joka muovaa sukupuoleen liittyviä dynamiikoita. Intersektionaalisuus kuitenkin johdattaa kysymään, olisiko nuori tehnyt jekkuaan, jos olisin cis-nainen tai olisin tuonut näkyvästi ilmi trans-naiseuttani tai non-binäärisyyttäni. Sitä en voi tietää, mutta intersektionaalisuus johdattaa minua kysymään tällaisen hankalaltakin kuulostavan kysymyksen. Onhan kiusallisten kysymysten esittäminen yksi yhdenvertaisuustyön keskeisimmistä työkaluista.

Intersektionaalisuuden kautta hahmottuukin juuri se, miten me ihmiset eroamme toisistamme niin sukupuolen, seksuaalisuuden, etnisyyden, uskonnon, vammaisuuden ja kehon kyvykkyyden, mielenterveyden, yhteiskuntaluokan ja varallisuuden kuin kansalaisstatuksen kautta ja miten näiden erilaisten kategorioiden ympärille voi muodostua erilaisia solidaarisuuksia, jotka ovat toimintalogiikaltaan joko alistavia tai voimaannuttavia. Koska intersektionaalisuus käsittelee näihin kategorioihin liittyviä valta- ja alistussuhteita, niiden tarkastelun kannalta etuoikeuden käsite on erittäin tärkeä.

Tämän vuoksi intersektionaalisen työotteen keskeisenä tavoitteena on purkaa etuoikeuksia ja hierarkkisia valtasuhteita sekä lisätä kykyämme tunnistaa erilaisia, risteäviä valtasuhteita. Tässä työssä marginalisoiduille ihmisille on annettava mahdollisuus olla ratkaisevassa asemassa päätöksenteossa, erityisesti heitä koskevissa kysymyksissä. Eritavoin etuoikeutetummassa asemassa olevat ihmiset voivat vuorostaan käyttää asemaansa ja resurssejaan siihen, että kaikilla olisi yhdenvertainen asema demokraattisessa päätöksenteossa. Se voi tarkoittaa luopumista omista etuoikeuksista, millä pyritään kohti yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. Tämä itsessään on intersektionaalisen solidaarisuuden lähtökohta.

Tämän valossa voidaan kysyä, miten intersektionaalinen työote voisi hyödyttää nuorisotyöntekijöitä ja muita nuorten kanssa toimivia. Minusta keskeistä on huomioida, miten nuorten erojen ja heidän yhteiskunnallisen asemansa tunnustaminen auttaa meidät kohtaamaan, miten nuori saattaa kokea syrjintää muutoinkin kuin ikänsä puolesta ja millaisia tilanteita hän voi tämän vuoksi kohdata. Nuoresta ei kuitenkaan kannata olettaa mitään, sillä kaikki nuoren identiteetin osaset eivät ole näkyviä ja näkyvätkin osat hänen identiteetistään eivät välttämättä anna sijaa tehdä olettamuksia siitä, mitä hän on kokenut. Samaten emme välttämättä näe päältä päin, millaisia etuoikeuksia nuorella on.

Vielä tärkeämpää on kuitenkin opettaa ja oppia nuorten kanssa etuoikeuksista ja mahdollisuuksista purkaa niitä. Jaettu ymmärrys yhteiskunnallisista eroista auttaa virittäytymään nuoren kohtaamisessa ihmisenä ja mahdollistaa hänen kanssaan keskustelemisen yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta ja etuoikeuksista. Kun tämän valossa kohtaa nuoren ja osoittaa ymmärrystä yhteiskunnasta, hän voi innostua toimimaan ja vaikuttamaan siinä. Niin voi syntyä luottamus sekä mahdollisuus muuttaa maailmaa.

Marika Saarinen
Tohtoriopiskelija

Font Resize