Vapaaehtoinen kasvattaja Marlene Soto Godoy: Chilen kansankoulujen päämääränä on muuttaa yhteiskuntaa

Teksti: Kati Pietarinen 

Seitsemäntoista vuotta. Niin pitkään chileläinen sosiaalityöntekijä Marlene Soto Godoy on tehnyt vapaaehtoistyötä escuela popularissa, kansankoulussa. Käsitteelle ei ole oikein suomenkielistä vastinetta, lähimmäksi taitaa tulla vapaan sivistystyön perinne. Nykymallisesta suomalaisesta työväenopistosta Latinalaisessa Amerikassa yleisten kansankoulujen todellisuus on kaukana: ne ovat maksuttomia, niitä pyörittävät vapaaehtoiset ja niiden opiskelijat tulevat usein köyhistä ja vaikeista oloista.

Soto Godoy opettaa La Nueva Escuelan koululla, eli Uudella koululla. Se toimiii Rencan kaupunginosassa Chilen pääkaupungissa Santiagossa iltaisin, kahdeksasta kymmeneen tai puoli yhteentoista, maanantaista perjantaihin. Nuorimmat opiskelijat ovat 14-vuotiaita, vanhimmat eläkeikäisiä.

“Päädyin mukaan alkuun työkaverini kautta. Opetamme lukemista, erityisesti iäkkäille ihmisille, joista suuri osa on alun perin kotoisin maaseudulta. Heistä osa on saattanut oppia lukemaan, mutta ei ole käyttänyt taitoa, koska elämä on mennyt töissä ja perheestä huolehtiessa.”

Lisäksi koulussa käydään peruskoulun ja lukion oppimäärää: virallisen koulun kesken jättäneet oppilaat jatkavat siitä, minne ovat aikoinaan jääneet. Jotkut tavoittelevat parempia töitä, toiset haluavat kehittää itseään. Opiskelijat todistavat oppimisensa tenttimällä oppimateriaalin virallisessa koulujärjestelmässä, opetusministeriön valvomina.

Erityisesti Soto Godoy muistaa Doris-nimisen rouvan, joka aloitti koulussa 69-vuotiaana. Hän kävi ensin peruskoulun viimeiset luokat, sitten lukion ja lopulta yliopiston, josta valmistui 74-vuotiaana.

“Sellainen täyttää meidät onnella”, Soto Godoy sanoo.

Kun Rencan kansankoulu aloitti 17 vuotta sitten, enemmistö opiskelijoista oli aikuisia, mutta nyt suurin osa on nuoria, monet alaikäisiä.

“Chileläinen koulujärjestelmä on erittäin rankaisukeskeinen ja sen vuoksi monet vaikeista oloista tulevat jättävät koulun kesken. Kouluissa taululla saattaa olla esimerkiksi lista siitä, miten kukin oppilas menestyy lukutehtävissä: hyvät vihreillä ja huonot punaisella. Vaikka nuoria ei virallisesti potkittaisi kouluista, heitteillejättö ja stigmatisointi tekevät tehtävänsä.”

La Nueva Escuelan vapaaehtoiset kuulevat nuorista koulupudokkaista yhteisön muiden asukkaiden kautta. Kyse voi olla esimerkiksi teineistä, jotka eivät ole käyneet koulussa vuosiin ja jotka ovat lapsesta lähtien käyttäneet huumeita. Moni on kokenut väkivaltaa ja joutunut elämään kadulla.

“Lähestymme heitä niin, että menemme heidän luokseen juttelemaan. Joskus voi mennä 2–3 kuukautta, että he alkavat luottaa meihin. Ensimmäisen vuoden tarkoituksena on vain opettaa todella rankkoja kokeneita nuorille, että he eivät ole yksin maailmassa. Että on ihmisiä, jotka tukevat heitä, ja että heillä on lupa olla vihaisia tai surullisia tässä yhteiskunnassa, joka on tallonut heitä. Joskus he tulevat kouluun ihan aineissa, tuemme heitä, keitämme kahvit ja juttelemme. Etsimme paikan, jossa he voivat levätä. Toisena vuonna sitten keskitymme oppimiseen.”

La Nueva Escuelassa pidetään kirjaa poissaoloista, mutta ei perinteisen kurinpidon vuoksi.

“Jos huomaamme, että joku lintsaa, tiedämme että meidän on mentävä vierailulle hänen kotiinsa ja selvitettävä, mitä kuuluu. Onko hän ehkä masentunut? Jos ihmisellä on jokin ongelma, viemme materiaalit kotiin, niin on helpompi palata kouluun kun hän voi paremmin. Se on todella rankkaa ja uuvuttavaa työtä, mutta samaan aikaan niin ihanaa!”

Mikään virallinen koulu ei ole valmis tukemaan nuoria tällä tavalla, Soto Godoy sanoo.

Eräs tyttö tuli kansankouluun 14-vuotiaana. Tytöllä oli todella vaikea tausta. Hän oli aloittanut huumeiden käytön 10-vuotiaana. La Nueva Escuelan väki tuki opetuksen lisäksi hänen vieroitustaan ja terapiaansa.

“Hän oli kohdannut asioita, joita kenenkään lapsen ei pitäisi kohdata. Nyt hän on 19-vuotias, hänen elämänsä on muuttunut, hänellä on omat kiinnostuksen kohteet ja hän on saanut vauvan. Vähän aikaa sitten hän soitti minulle ja kertoi, että aina kun tulee houkutus palata vanhoihin tapoihin, hän muistaa käymämme pitkät keskustelut.”

Kasvattajina toimii joukko vapaaehtoisia eri aloilta: joukossa on pari ammattiopettajaa, muut ovat esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä, psykologeja ja eri alojen opiskelijoita. Mukana on myös ihmisiä, jotka ovat aloittaneet itse kansankoulun opiskelijoina, ja jotka ovat jääneet opettamaan.

Keskusporukka on ollut mukana jo lähes kaksi vuosikymmentä ja kasvanut perheeksi. Vapaaehtoistyössä ei ole työaikoja, Soto Godoy sanoo.

“Jos joku nuori soittaa vaikka kahdelta yöllä, että on ongelmissa, nousen ylös ja menen”, hän sanoo.

“Aivan kaikki eivät ole yhtä hulluja kuin minä. Minulla ei ole omia lapsia, joten minulla on paljon lapsia koulun kautta joka puolella. Onneksi aviomieheni ja perheeni tukevat minua.”

Muodollisten oppiaineiden lisäksi La Nueva Escuelassa järjestetään työpajoja erilaisista aiheista: niissä opetellaan esimerkiksi it-taitoja, kitaransoittoa, terapiaa, joogaa, tanssia ja maalausta. Kesäloman aikana järjestetään viikon kesäkoulu lapsille. Toimintaan tarvittavat varat tulevat yhteisöltä itseltään: ihmiset tukevat, koska koulussa käyvät omat läheiset.

Kansankoulun päämääränä ei kuitenkaan ole vain tukea vaikeassa tilanteessa olevia aikuisia ja nuoria.

“Tämä ei ole hyväntekeväisyyttä. Tämä ei perustu lähimmäisenrakkauteen tai uskontoon vaan ihmisten oikeuksiin ja arvokkuuteen”, Soto Godoy sanoo tiukasti.

“Tämä on vallankumouksellinen teko. En tarkoita vallankumousta väkivaltaisessa mielessä, vaan muutoksena. Minä haluan muuttaa tätä yhteiskuntaa, haluan toisenlaisen tulevaisuuden maalleni. Tämä toiminta ei ole neutraalia tai arvovapaata, vaan selkeästi vasemmistolaista. Haluamme kasvattaa kriittisiä subjekteja, jotka pystyvät katsomaan ympäristöään ja antamaan sille takaisin. Toivottavasti prosessista kasvaa tulevia sosiaalisia johtajia ja ihmisiä, joilla on sosiaalinen omatunto.”

Kansankoulun taustalla on brasilialaisen kasvatusfilosofi Paulo Freiren ajattelu. Hänelle kasvatuksen päämääränä on, että sekä kasvattajat että oppijat tiedostaisivat kriittisesti omaa todellisuuttaan ja osallistuisivat sen muuttamiseen.

“Hänen näkemyksensä on, että koulutuksen tarkoitus on tehdä meidät vapaaksi. Se on hyvin erilaista kuin perinteisessä koulussa, jossa oppilas vain ottaa tietoa vastaan. Jos lapsi vaikka piirtää puun, jossa on violetit omenat, hänelle sanotaan, että omenat ovat punaisia, ei violetteja. Se tuhoaa luovuuden.”

Kasvattajan rooli on erilainen kuin opettajan, ja keskusteluilla ja ryhmätyöllä on koulussa erittäin keskeinen rooli.

“Emme istu peräkkäisissä riveissä, vaan puolikuun muotoisessa avonaisessa kehässä. Kurssia vetävä ei ole auktoriteetti, vaan tilanteen fasilitoija. Opimme toisiltamme. Me kaikki tiedämme jotain: jopa lapsi joka aloittaa koulun tietää jo paljon asioita kotoaan ja yhteisöstään. Entä sitten aikuinen, joka on tehnyt töitä koko elämänsä, kasvattanut perhettä ja selviytynyt köyhyydestä! Miten paljon sellainen ihminen tietää asioita, josta voimme oppia!”

Kun äidinkielen opetuksessa analysoidaan tekstejä, ne käsittelevät yhteisön todellisuutta, esimerkiksi kansan kohtaamaa syrjintää. Myös Martin Luther Kingin kuuluisa puhe sekä Chilessä sotilasdiktatuurin syrjäyttämän vasemmistolaisen presidentti Salvador Allenden viimeinen puhe ovat lukulistalla. La Nueva Escuelassa kieli ja esimerkit pohjautuvat arkeen: matematiikkaa opetellaan torilla ja kieli on mahdollisimman helppoa, jotta kaikki ymmärtäisivät.

“Kuten tiedämme, kieli luo todellisuutta”, Marlene Soto Godoy sanoo.

Kansankoulussa myös kunnioitetaan paikallisen yhteisön tapoja toimia, sen sijaan että opettajat veisivät omat asenteensa tai näkökulmansa.

Keskeisenä tavoitteena on synnyttää yhteisöjä, jonka jäsenet tukevat toisiaan.

“Olemme tukeneet esimerkiksi yhteisökasvitarhojen syntymistä. Mutta ei niin, että jokainen kasvattaa itselleen omalla pihallaan, vaan että yksi kasvattaa tomaattia ja toinen perunoita, kolmas maissa, neljäs salaattia, ja niin edelleen. Sitten niitä voi vaihtaa keskenään, kuten alun perin on tehty.”

Kansankouluja on Chilessä pitkin poikin, ja niillä on ollut pitkään keskeinen merkitys yhteiskunnassa.

“Tässä maassa on valtavaa järjestäytymistä kaupunginosien tasolla. Jonkin aikaa olimme pois muodista, nyt taas todella suosittuja. Nuoret hakeutuvat nyt mukaan todella innokkaasti kansankoulujen toimintaan. Se antaa minulle paljon toivoa.”

Suhde virallisen koulujärjestelmän ja kansankoulujen välillä on vaikea, Soto Godoy sanoo.

“Emme saa tukea, vaikka teemme yhteiskunnalle ison työn. Meitä stigmatisoidaan, koska olemme vasemmistolaisia. Tenttimisestä tehdään turhan hankalaa. Meille myös sanotaan, että miksi oikein opetatte kun ette ole opettajia.”

Rencassa paikallishallinto on suhtautunut La Nueva Escuelaan vihollisena.

“Toimimme yhdeksän vuoden ajan entisessä koulurakennuksessa, jonka otimme naapuruston luvalla käyttöön sen jälkeen kun se oli ollut tyhjänä. Äärioikeistolainen paikallishallinto ajoi meidät ulos tilasta ja purki rakennuksen puskutraktorilla. Siinä tuhottiin meidän kansankoulu, kirjasto ja kansan terveysklinikka, joka otti vastaan iäkkäitä ja kurjissa oloissa eläviä asukkaita.”

Toisaalta kansankoulujen vapaaehtoisissa kasvattajissa on mukana myös virallisen koulujärjestelmän sisällä opettavia. Freiren ajattelu on tuttu kaikille opettajille opiskeluajoilta, mutta vapaus ei mahdu viralliseen järjestelmään, Soto Godoy luonnehtii.

Tilanne saattaa olla muuttumassa, koska chileläisessä yhteiskunnassa on tapahtunut paljon viimeisen parin vuoden aikana. Lokakuussa 2019 alkoi maata järisyttänyt jättimielenosoitusten aika: alkuun syynä oli Santiagon metron hinnankorotus, mutta protestit laajenivat koskemaan korkeita elinkustannuksia, korkeita terveydenhuoltomaksuja, matalia eläkkeitä, yksityistämisiä ja epätasa-arvoa. Protesteissa vaadittiin myös uutta perustuslakia: nykyinen on kirjoitettu verisen sotilasdiktatuurin aikana 1970-luvulla. 25. lokakuuta 2020 peräti 1,2 miljoonaa ihmistä marssi Santiagon kaduilla, ja lopulta Chilen parlamentti suostui järjestämään kansanäänestyksen uudesta perustuslaista. Lokakuussa 2020 kaikkiaan 78 prosenttia äänestäjistä kannatti uuden perustuslain kirjoittamista. Tämän vuoden toukokuussa valittiin 155 uuden perustuslain kirjoittajaa. Vaalit pistivät maan poliittisen kartan uusiksi: enemmistö kaikista valituista oli itsenäisiä edustajia uusilta listoilta.

“Se ei ollut sattumaa, vaan vuosien työn tulos”, Soto Godoy sanoo.

Hän näkee, että myös kansankouluilla on ollut yhteiskunnan järjestäytymisessä ja mielenosoituksissa suuri merkitys.

Paikallisella tasolla hallinnon muutos on vaikuttanut niin, että La Nueva Escuela on saanut valtiolta viideksi vuodeksi käyttöönsä pienen hylätyn maa-alan, jolle he rakentavat parhaillaan uutta koulusalia. Opetuksen on määrä alkaa siellä maalis-huhtikuussa.

17 vuotta on pitkä aika. Soto Godoy pohtiikin, että lähivuosina nuoremmat aktiivit ottavat varmaan päävastuun La Nueva Escuelan pyörittämisestä. Laajemmalla tasolla hän uskoo ja toivoo, että virallinen koulujärjestelmä alkaisi vihdoin ottaa enemmän vaikutteita kansankoulujen ajattelusta: kriittisyydestä, dialogista ja yhteisöllisyydestä.

“Myös opettajat vaikuttavat vähitellen ymmärtävän, että tärkeää ei ole vain yhteenlasku tai se että oppii puhumaan hienosti, vaan että miten elämme täällä muiden kanssa. On ihan sama, onko sinulla parempi vai huonompi laskupää kuin naapurilla, tärkeintä tässä maailmassa on pystyä rakentamaan ja olemaan solidaarinen niiden kanssa, jotka elävät vieressäsi.”