Turvattomuus: ei turhasta valittamista

Haluan tässä tekstissä puhua turvattomuuden tunteesta. Koen itse, että turvattomuutta tunnetilana usein aliarvioidaan tai sitä ei osata käsitellä. Se on kuitenkin kokemus, joka on vaikuttanut elämääni voimaikkaammin kuin moni muu tunnetila. On kestänyt pitkään havaita tämä asia ja sanallistaa se ääneen. Kokemus turvattomuudesta ei myöskään tarkoita heikkoutta ja kuten muutkaan tunteet, se ei minua määrittele. Turvattomuuden kokemuksessa kyse ei ole valittamisesta tai liiallisesta herkkyydestä. Se on yhteydessä ympäristöön sekä yksilön resursseihin ja suhteisiin muihin ihmisiin ympärillään.

Määritelmällisesti turvattomuus tarkoittaa kokemusta tosiasiallisesta vaarasta, joka kohdistuu yksilöön vahingoittaen hänen henkistä tai fyysistä hyvinvointiaan, tai rikkoen koskemattomuutta. Turvattomuuden tunne on viesti siitä, että tällainen vaara on mahdollinen. Se auttaa meitä suojautumaan, mutta myös varautumaan ja välttämään tilanteita, jotka voivat aiheuttaa turvattomuutta. Nuoria aikuisia ja alaikäisiä ihmisiä turvattomuus koskettaa erityisellä tavalla suoraan. Kyse on ihmisistä, joilla ei ole valtaa vaikuttaa ympäristöönsä (ainakaan kovin suuresti) ja jotka vasta opettelevat elämää sekä maailman mahdollisuuksia. Aikuisten tehtävä on olla rohkeita ja rohkeus tarkoittaa usein epämukavuusalueella olemista.

Eräs asia, joka vaikeuttaa turvattomuuden kokemuksista puhumista on tapa, jolla se sekoitetaan epämukavuuteen. Turvattomuus tai epämukavuus eivät ole kuitenkaan sama asia, kuten eivät niiden vastinparitkaan turvallisuus tai mukavuus ole synonyymejä. Turvallisuus eroaa epämukavuudesta siinä, että ensimmäisessä on läsnä vaara aggressiosta tai laiminlyönnistä, joka vahingoittaa sinua, kun taas jälkimmäisessä, eli epämukavuudessa, on kyse esimerkiksi tottumattomuudesta tai sellaisesta rajojen koettelusta mikä ei suoranaisesti vahingoita henkilöä. Esimerkiksi syrjinnän ja väkivallan kaltaisten asioiden käsitteleminen nähdään epämukavana julkisessa keskustelussa, mutta epämukavuus on eri asia kuin turvattomuus. Siitä ei ole vaaraa ja se on tunne – tunteita voi työstää.

Epämukavuuden rinnastamisessa turvattomuuden tunteeseen on ongelmana valtasuhteiden häivyttäminen. Havainnollistavana esimerkkinä voisin käytttää sitä, että koen epämukavuutta tilanteissa, joissa sanomiseni kyseenalaistetaan. Se on kuitenkin ohimenevä tunne ja voin valita: otanko palautteen vastaan, sulkeudunko vai kiitänkö hyvästä huomiosta ja lupaan pohtia asiaa uudelleen. Turvattomuuden tunnetta puolestaan aiheutuu tilanteissa, joissa ilmapiiri on vihamielinen ja koen vaikkapa vähemmistöstressiä jatkuvasti. Tällöin itseeni kohdistuu aggressiota (epäsuorasti tai suorasti) ja voin ainoastaan valita jaksanko sietää tilannetta vai kävelenkö siitä ulos. Kaikki nuoret eivät voi myöskään tätä valintaa tehdä ja turvattomuutta ilmenee esimerkiksi luokkahuoneessa, joissa nuorta kiusataan.

Tämänkaltaiset tilanteet ovat henkisesti hyvin kuormittava ja tuovat esille sen mistä turvattomuuden kokemuksessa on kyse. Yksilöön kohdistuvasta laajemmasta ulossulkemisesta tai rajojen koettelusta, jossa pienet aggression tavat rakentuvat hiljalleen suuremmaksi, kokonaisvaltaista hyvinvointia heikentäväksi vahingoksi, ja se kasvaa lumivyöryn lailla suuremmaksi impaktiltaan Tämä näkyy tilastoissa marginaaliin kuuluvien nuorten suurempana syrjäytymisriskinä sekä mielenterveyshaasteiden ja itsetuhoisuuden yleisyytenä. Turvattomuus on aina yhteydessä ympäristömme rakenteisiin. Siten se on tunteena yksilöä laajempi. Onneksi turvattomuuden vähentämiseen on työkalu: Turvallisemmat tilat ja periaatteet.

Työkalu hyvinvointiin: turvallisemmat toimintaperiaatteet

Valtasuhteet ovat turvattomuuden keskiössä. On tärkeää miettiä, kuinka valta tai sen puute ovat läsnä nuorten arjessa ja osaltaan muovaavat toimintakykyä? Kuinka voimme vaikuttaa ja luoda hyvinvointia tukevia ympäristöjä nuorille? Tapoja vaikuttaa turvattomuuden vähentämiseksi on monia. Puhutaan turvallisemmista tiloista ja toimintaperiaatteista nuorisotyössä. Turvallisempien tilojen filosofia on lähtöisin marginalisoiduilta toimijoilta, jotka miettivät tapoja varmistaa osallistujien hyvinvointi ja koskemattomuus tapahtumissaan. Tämä periaattet ovat tärkeitä edelleen, oli kyse yökerhoista tai nuorisotilasta.

Turvallisemman tilan filosofia mielestäni tiivistää kolmeen jäsentelyyn, jotka olen kokenut kaikissa turvallisuuden ja kuulumisen periaatteissa keskeisiksi.

VARMISTA. Toimintaan osallistuminen edellyttää aina resursseja, tietoa, verkostoja tai välineitä. Varmista, että toimintaan ja tilaan pääsevat kaikentaustaiset ihmiset mahdollisimman matalla kynnyksellä. Se on reflektiivisyyttä ja niiden normien tiedostamista, jotka vaikuttavat tapaamme toimia. Turvallisuuden varmistaminen ilmenee ideaalitapauksessa jo suunnitteluvaiheessa kun ideoidaan toimintaa nuorten kanssa. Se tarkoittaa tilan fyysistä ja sosiaalista tasa-arvoistamista.

HUOLEHDI. Eli pidä huoli, että kaikki pääsevät mukaan ja osallistumaan. Myös hiljaisemmatkin yksilöt ovat toimintaan tervetulleita, heidän äänensä kuuluu ja heillä on positiivinen luottamussuhde edes yhteen aikuiseen tilassa. Huolehtiminen on ilmapiiirin muokkaamista ja sitä, että kasvattaja lähettää omalla esimerkillään positiivisia viestejä.

KYSY. On tunnettu tosiasia, että emme elä eriarvoisuudesta vapaasta yhteiskunnasta ja maailmasta. Tällöin myös ympäristön muuttaminen vaatii aktiivista kehittämistä ja vaikeitakin keskusteluja. Kysy ja ole avoin palautteelle – osoita, että sinulle saa tulla juttelemaan ja otat nuoren näkemyksen vakavasti. Nuorisotilojen muuttaminen turvalliseksi on kehittämistyötä ja kehittyminen tarkoittaa totuttujen ajattelutapojen ravistelua. Ota siis kaikki palaute vastaan. 

Turvattomuuden ja turvallisuuden kysymykset ovat mielestäni rakenteellisia, ja nuorten mielenterveys on poliittista. Herkkyys näiden tekijöiden tunnistamisessa ja muuttamisessa on tärkeää. Yksilö ovat osa yhteiskuntaa ja nuoret erityisen haavoittuvassa asemassa olevia yksilöitä. Toivoisin omalta osaltani, että aikuiset ympärilläni olisivat rohkeita, olivat he sitten kasvattajia, päättäjiä tai viranomaisia. Rohkeus ja välittäminen ovat tärkeä osa tätä toimintaympäristöjen muutosta. Turvallisuuden ja kuulumisen kokemuksen varmistaminen tapahtuu teoilla. Ne ovat arkisia tekoja, jotka muovaavat ympäristöä nuorille saavutettavammaksi ja heitä vahvistavaksi. Yksi teko on lukea aiheesta ja alkaa ajattelemaan asiaa.

Hyvää ja turvallista loppuvuotta 2019 kaikille!

Liban Sheikh

Kirjoittaja on Rauhankasvatusinstituutin nuorisotyön koulutussuunnittelija.

Lyhyempi versio tekstistä on julkaistu alunperin Allianssin blogissa.

Ota meihin yhteyttä

Jos sinulla on kysyttävää järjestöstä tai toiminnastamme, niin voit lähettää sähköpostia täältä.

Not readable? Change text. captcha txt

Start typing and press Enter to search

Font Resize