Neljä vinkkiä turvallisempaan tilaan

I TILAA TASA-ARVOISTAVAT TEOT

  • Nuorisotilassa, kuten yhteiskunnassa laajemmin, vaikuttavat monenlaiset dynamiikat ja valtasuhteet. Turvallisempaa ja saavutettavaa nuorisotilaa tehtäessä on kiinnitettävä huomiota valtaeroihin. Se tapahtuu keskustelun lisäksi sellaisilla teoilla, jotka varmistavat esteettömyyden, syrjintävapaan ja turvallisen ilmapiirin nuorilla viihtyä nuorisotiloissa: Millaiset fyysiset liikkumamahdollisuudet tilassa on apuvälineillä liikkuville nuorille, missä tila sijaitsee ja ketkä sinne pääsevät? Onko tilan seinällä syrjinnästä vapaan alueen plakaatti?
  • Huomio on tarpeellista kiinnittää myös siihen, että kaikilla nuorilla on oikeus tasavertaiseen toimijuuteen ja huomioon. Missä asemassa esimerkiksi ruskeat tai erikieliset nuoret tilassa ovat? Nähdäänkö heidät toiminnan kohteina vai toimijoina siinä missä muutkin nuoret? Varmistetaan siis, että otetaan kaikki mukaan kielitaidosta tai uskonnoista riippumatta.
  • Tilan tasa-arvoistaminen tapahtuu konkreettisilla puheenvuorojen jakamisella nuorille. Tässä tekstissä esimerkiksi puhuu ruskea nuori mies, mutta jotta ääneni voisi kuulua, se on mahdollistettava arjen käytännöissä. Ei riitä että mietimme, kuinka saada eritaustaisia nuoria mukaan toimintaan, vaan kysymyksen tulisi enemmin kuulua, kuinka saisimme nuorisotiloistamme syrjinnän vastaisia? Tällöin eritaustaiset nuoret kyllä saapuvat paikalle. Kuunnellaan siis nuorten toiveita ja tehdään tiloista voimaannuttavia kaikille.
  • Tasa-arvoistaminen ulottuu myös nuorisotilan taustalla olevan työyhteisön toimintapolitiikkaan. Tasa-arvoistaminen koskettaa suoraan sellaisia asioita kuin, ketkä nuorisokentällä saavat palkkaa, millaiset henkilöt ovat tunnustettuja asiantuntijoita ja millä meriiteillä. Onko nuorilla nuorisotyöntekijöinä samaistuttavia aikuisia, joihin he voivat välittömästi turvautua? Tällöin heillä on tukiverkkoja ja ihmisiä, joiden puoleen kääntyä, ihmisiä, jotka kenties jakavat saman tyyppisiä kokemuksia ja myös uskovat haasteista kerrottaessa.

 

II OMIEN OLETTAMUSTEN TARKASTAMINEN

  • Turvallisessa tilassa eräs pääperiaatteista on peiliin katsominen ja omien ennakkoluulojen ajoittainen tarkastaminen. On hyvä tiedostaa omat normatiiviset olettamukset siitä, miten maailma toimii ja millaiset valinnat ovat kunnollisen ihmisen mitta. Kohtaamme nuorisokentällä paljon sosioekonomisesti, kulttuurisesti, maailmankatsomuksellisesti, seksuaaliselta suuntaumukseltaan tai toimintakyvyltään eritaustaisia ihmisiä. Jotta tilat ovat kaikki mukaan ottavia, eli inklusiivisia, tulee omat olettamukset tiedostaa ja olla valmis ne toisinaan haastamaan.
  • Yhtenä esimerkkinä ovat mielikuvamme toiminnan päämääristä ja asiakkaista. Minkä näköisiä nuoria ne koskevatko? Mielletäänkö nuoret aina tietyn tyyppisiksi (eli usein keskiluokkaisiksi, suomea äidinkielenään puhuviksi, luterilaiseksi, keskiluokkaisesta kodista tuleviksi etc.), ja tulevatko normeista eroavat nuoret toiminnan sivussa? Normikriittinen yhdenvertaisuustyö auttaa ammattilaisia näissä kysymyksissä. Moninaiset nuoret eivät ole mitään ekstraa vaan tasavertaisen toiminnan ytimessä.

 

III OIKEUS OLLA IHMINEN JA TUNTEA

  • Oikeus olla yksilö ja oma itsensä on eräs merkittävimmistä turvallisen tilan filosofioista. Jotta tila voi olla avoin kaikkinaisille nuorille, tilassa olijat on kohdattavana yksilöinä. Se tarkoittaa sitä, että kaikki ovat ensisijaisesti ihmisyksilöitä, ja vähemmistöön kuuluvia lapsia kohdellaan yhdenvertaisesti omana itsenään eikä taustansa tai ryhmänsä edustajana. Muslimilapsen ei tarvitse siis olla islamin asiantuntija sitä tuntemattomille, eikä sateenkaarinuoren tarvitse tietää HLBTIQ+ -yhteisön ihmisoikeuskamppailuista sen enempää kuin muidenkaan. Annetaan nuorten olla nuoria.
  • Oikeus olla ihminen kytkeytyy myös epämukavuuden sietämiseen ja tilan antamiseen tunteiden ilmaisulle. Tunteet kuuluvat ihmisyyteen, ja turvallisuus on eri asia kuin mukavuus. Nuorisotyöntekijöillä on hyvä olla kyky olla turvallinen aikuinen nuorten elämässä.
  • Oikeus olla yksilö ja ihminen liittyy myös tasa-arvoistamisen kysymykseen siitä, ovatko nuoret ympäristönsä kohteita vai toimijoita. Yksilöllisyyden vaade kytkeytyy myös olettamuksiimme ihmisryhmistä. Se, mitä oletamme nuorista, ja siten heitä kohtaavista haasteista, ohjaa jatkuvasti käytännön toimenpiteitä. Olemmeko ottaneet esimerkiksi huomioon, ettemme eriarvoista syrjäytymistä ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä nuoria (ja käytä kulttuurisia selitysmalleja vähemmistönuorten työttömyydestä puhuttaessa)?

IV SUOSTUMUKSELLINEN VASTAVUOROISUUS

  • Turvallisemman tilan neljäs merkittävä periaate on, että tilassa on yhdessä sovitut ja kaikkien siihen suostumat säännöt. Tärkeää on kuulla kaikkien nuorien ääni prosessissa ja sopia säännöt koskien sääntöjen rikkomista sekä miten toimia kun niistä poiketaan.
  • Eräs hyvä nyrkkisääntö suostumuksellisuudessa on se, että oikeus olla osallistumatta on turvallisen vuorovaikutuksen lähtökohta. Osallistuminen ei siis koskaan ole pakko, vaan siihen kannustetaan ja hyväksytään myös osallistumattomuus.

Oman osaamisen sekä puutteiden tunnustaminen, kartoittaminen ja kehittäminen on tässä kaikessa olennaista. Turvallisemman tilan luominen on prosessi. Sitä kohti pääsemisessä auttaa jo kuitenkin paljon periaatteiden muistaminen. Ohjeita inklusiivisesta nuorisotyöstä löytyy myös tuoreesta oppaasta Kaikki mukana? Yhdenvertaisuussuunnittelun opas nuorisotyöhön (2018). http://www.koordinaatti.fi/sites/default/files/kaikki-mukana.pdf

Liban Sheikh

Kirjoittaja on RKI:n syrjinnän- ja rasisminvastaisen työn kouluttaja ja hankekoordinaattori

Ota meihin yhteyttä

Jos sinulla on kysyttävää järjestöstä tai toiminnastamme, niin voit lähettää sähköpostia täältä.

Not readable? Change text. captcha txt

Start typing and press Enter to search